Kustaa Hallio

Kustaa Hallio, sukunimi aik. Sjöroos (12. maaliskuuta 1868 Rauman maaseurakunta – 22. toukokuuta 1936 Mäntsälä) oli suomalainen kirkkoherra ja kirjailija. Hän oli tunnettu erityisesti virsien tutkijana.[1][2][3][4]

Kustaa Hallion vanhemmat olivat talollinen Kustaa Wilhelm Sjöroos-Pirilä ja tämän kolmas puoliso Josefina Knihti. Hän pääsi ylioppilaaksi 1887 Porin yksityislyseosta ja suoritti Helsingin yliopistossa teologisen erotutkinnon 1892 sekä pastoraalitutkinnon 1894. Hallio vihittiin papiksi 1892. Hän teki vuonna 1911 opintomatkan Norjaan, Ruotsiin, Saksaan, Tanskaan sekä Viroon ja Liivinmaalle.[1][2][3][4]

Hallio oli Vähänkyrön vt. kappalaisena ja Ylimarkun vt. kirkkoherrana vuonna 1893 sekä Maalahden kirkkoherran apulaisena 1893–1895. Hän toimi Länsi-Inkerissä Moloskovitsan eli Valkeakirkon suomalais-virolaisen seurakunnan kirkkoherran apulaisena 1895. Suoniemen kappalaisena Hallio oli 1895–1905 ja hän hoiti myös samalla Karkun kirkkoherran virkaa 1903. Hän oli Tampereen yleisen sairaalan saarnaajana 1907–1916 ja Tampereen tyttökoulun kirkkohistorian opettajana 1906–1916. Tampereen 4. kappalaisena Hallio oli 1905–1916 ja Mäntsälän kirkkoherrana 1916–1936. Hän sai rovastin arvon 1921 ja oli vt. lääninrovastina 1925–1926.[1][2][3][4]

Suoniemellä Hallio oli kansakoulujen johtokunnan puheenjohtajana 1896–1905 sekä kunnallislautakunnan ja köyhäinhoitohallituksen esimiehenä 1904–1905. Tampereella hän oli köyhäinhoitohallituksen varapuheenjohtajana 1912–1916, Tampereen kaupunkilähetyksen pyhäkoulujen johtajana 1906–1914 sekä kaupunkilähetyksen rahastonhoitajana 1907–1914. Hän oli kirkolliskokousten jäsenenä 1908 ja 1913.[1][2][3][4]

Hallio julkaisi kirkkohistoriallisia tutkielmia, oli Sunnuntaitervehdys-seurakuntalehden vastaavana toimittajana 1909-1916 sekä kirjoitti hengellisistä asioista muun muassa Aamulehteen ja Kotimaa-lehteen.[3]

Kustaa Hallio oli naimisissa vuodesta 1900 lastenopettaja Ellen Aina Mathilda Hirvisen (1866–1945) kanssa.[1][2]