Kurt Nuotio

Kurt Nuotio syntyi talvisodan kuudentena päivänä toimitusjohtaja Kurt Reino Nuotion ja Nina Elisabeth Silfverbergin perheeseen. Hän suoritti merkonomin tutkinnon Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa vuosina 1957–1959. Samaan aikaan hän suoritti opintoja Sibelius-Akatemiassa klarinetti pääaineenaan. Ylioppilaaksi hän kirjoitti 1962, jonka jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa ja Yhteiskunnallisen korkeakoulun draamastudiossa. Nuotio opiskeli myös ulkomailla, muun muassa Odensessa, Oslossa ja Kööpenhaminassa.

Nuotio työskenteli Ylioppilasteatterissa vuosina 1962 ja 1963 sekä Työväen Näyttämöiden Liitossa vuosina 1963–1965. Helsingin kaupunginteatterissa hän työskenteli vuodet 1965–1968, minkä jälkeen hän siirtyi Porin Teatterin taiteelliseksi johtajaksi vuosiksi 1968–1971. Nuotio oli Jussi Helmisen ohella Ahaa Teatterin alkuunpaneva voima.[1] Ohjaajana Ahaa Teatterissa hän toimi 1971 ja 1972, minkä jälkeen hän oli freelancerina pari vuotta.

Vuosina 1974–1978 Nuotio työskenteli Kuopion kaupunginteatterin johtajana. Sieltä hän siirtyi lehtoriksi Teatterikorkeakouluun vuosiksi 1978–1982 ja edelleen ohjaajaksi Intimiteatteriin (1982–1984), minkä jälkeen hän toimi jälleen freelancerina. Vuosina 1988–1992 Nuotio oli Jyväskylän kaupunginteatterin johtaja. Sen jälkeen hän on työskennellyt freelancerina.

Nuotio on vieraillut lukuisissa suomalaisissa teattereissa sekä ulkomailla muun muassa Varsovan Nowy-teatterissa vuonna 1992 ja Eestin draamateatterissa 1999. Opetustyötä hän on tehnyt teatterikorkeakoulun lisäksi muun muassa Oslossa sekä Yhteiskunnallisen korkeakoulun draamastudiossa.

Nuotiolle myönnettiin Ida Aalberg -mitali vuonna 2011.[2]

Kurt Nuotion ohjaustöihin (joita on lähes 200) lukeutuu muun muassa Viulunsoittaja katolla, Setshuanin hyvä ihminen, Happy End, Tri Semmelweis, Kalevala, Kullervo, Kesäyön unelma, Janne Kuutio, Les Misérables ja Housut pois.[3] Lisäksi hän on ohjannut muun muassa teokset Mestariluokka, Orvot, Elämää pitempi yö, Aika on kotimme, Spelman på taket, Pitkän päivän matka yöhön.[4] Ohjaus Orvot palkittiin Olavi Veistäjä -palkinnolla ja ohjaus Elämää pitempi yö palkittiin vuonna 1993 Eino Kalima -palkinnolla.[5]

Televisiolle Nuotio ohjasi draamasarjan Tuliportaat.[6] Hän on kirjoittanut televisio- ja radiokäsikirjoituksia sekä näytelmiä. Hän on myös kääntänyt näytelmiä, kuten Katto Kassisen.

Kurt Nuotio on tehnyt yhteistyötä vaimonsa, näyttelijä-kirjailija Eppu Nuotion kanssa. Pariskunnan yhteistyötä on muun muassa käsikirjoitus näytelmään Tulipunakukka, jota esitettiin Pyynikin kesäteatterissa vuonna 2005.[7]

Vuonna 2013 Nuotio julkaisi nuoruusmuistelmansa Karvainen rahastaja, joka on ensimmäinen osa hänen elämäkerrallisten kirjojensa sarjasta.[8] Sarjan toinen osa Liukastelija ilmestyi 2015 ja kolmas osa Everstiksi epäilty mies 2016.

Nuotio avioitui Eppu Nuotion (oik. Eija-Riitta Silvennoinen) kanssa vuonna 1989. Hänellä on viisi lasta. Nuotiot asuivat pitkään Hiittisissä Turunmaan saaristossa, kunnes he muuttivat Berliiniin 2014.[9][10]

• Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, ISBN 951-30-5727-5
• Teatterit ja teatterintekijät 2005, ISBN 952-471-629-1, kirjastoluokka 77.1
• Bibliografia.kuopio.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kurt Nuotio Internet Movie Databasessa. (englanniksi)