Kurikan vaakuna

Kurikan vaakuna (1951–2008).

Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto lähetti Kurikan kunnanvaltuustolle vuoden 1948 joulukuun alussa maalaiskuntien vaakunoita käsittelevän kirjeen. Eduskunnassa oli valmistelussa laki, jonka ansiosta maalaiskunnatkin saisivat oman vaakunan. Kirjeessä maakuntaliitto kehotti, ettei kunnanvaltuusto lähettäisi ennen vaakunalain voimaantuloa vaakunaa vahvistettavaksi sisäasiainministeriöön. Maakuntaliitto kertoi myös, että kunnanvaltuuston tuli pitää huoli siitä, että vaakunaehdotukset olisivat korkeatasoisia. Kurikan kunnanvaltuusto asetti tammikuussa 1949 vaakunatoimikunnan, jonka johtoon valittiin kansanedustaja ja kunnallisneuvos Juho Koivisto. Toimikunnan muut jäsenet olivat herastuomari Matti Rinta-Paavola, maanviljelijä Mikko Mikkola, tehtailija J. L. Huhtanen ja tehtailija J. A. Muurimäki. Asiantuntijana toimikunnassa toimi arkkitehti Viljo Saarinen. Eduskunta hyväksyi 8. huhtikuuta 1949 lain, jonka mukaan kaikki Suomen kunnat saisivat oikeuden hankkia itselleen oman vaakunan. Kansanedustaja Koivisto oli mahdollisesti tietoinen vaakunalain sisällöstä. Koivisto toimi myös Kurikka-Seuran puheenjohtajana ja oli muutenkin kotiseututyössä aktiivisesti mukana.[2]

Kurikan vaakunaa alettiin suunnitella kevättalvella 1949. Alustavaksi aiheeksi vaakunatoimikunta valitsi hirven, sillä Hirvelän taloa pidettiin pitäjän vanhimpana. Kurikan ensimmäinen asukas on perimätiedon mukaan Heikki-niminen metsästäjä Huittisista. Heikki saapui nykyisen Kurikan alueelle juuri hirven perässä. Toimikunta piti myös jokiteemasta, sillä Kyrönjoki halkoo pitäjää ja pitäjän asutus on keskittynyt joen varrelle. Toimikunta kysyi myös kurikkalaisten mielipiteitä Kurikan ja Jalasjärven kunnallislehdessä. Yleisökin oli hirven kannalla, joten vaakunatoimikunta päätti valita sen tulevan vaakunan pääaiheeksi. Myös historioitsija Armas Luukko piti valintaa asiallisena.[2]

Hirvipatsas Kurikassa.

Aiheen valinnan jälkeen muun muassa Ilkan patsaan piirtänyt arkkitehti ja kuvataiteilija Matti Visanti sai vaakunan suunniteltavakseen. Visanti suunnitteli syksyyn 1950 mennessä kolme vaakunaehdotusta. Vaakunatoimikunta otti ehdotuksista yhden käsittelyynsä. Tämä ehdotus oli luultavasti Juho Koiviston ideoima, ja siinä oli nuija ja tappara muistuttamassa nuijasotaan kuuluneesta Santavuoren taistelusta sekä hirvenpää, joka puolestaan kuvasi pitäjän asutushistoriaa. Visannin ehdotukset eivät kuitenkaan luultavasti olleet riittävän korkeatasoisia, minkä vuoksi vaakunan kehittely pysähtyi talvella 1950–1951. Eräs heraldikko oli todennut, että ”vaakuna ei ole mikään sekatavarakaupan kyltti”. Myös Juho Koiviston mielestä vaakunaehdotuksissa oli liikaa aiheita. Vaakunaehdotusten heraldinen huonolaatuisuus ei kuitenkaan ollut yllätys, sillä suomalaisen heraldiikan saralla oli ollut hiljaista koko 1900-luvun alkupuoliskon.[2]

Valaistu Kurikan vanha vaakuna Kurikan kaupungintalon seinässä tammikuussa 2009.

Alkuvuodesta 1951 vaakunatoimikunta päätti antaa vaakunan suunnittelun taiteilija Ahti Hammarille, joka oli suunnitellut muun muassa edellisenä vuonna naapuripitäjä Ilmajoen vaakunan. Hammar suunnitteli yli kymmenen ehdotusta vaakunaksi. Ehdotusten aiheina oli nuija (tai tappara) ja hirvi. Osassa ehdotuksista molemmatkin. Kurikan kunnanvaltuusto pyysi kolmesta Hammarin ehdotuksesta lausuntoa Maalaiskuntien liitolta eli nykyiseltä Suomen Kuntaliitolta. Maisteri Kauko Pirinen Maalaiskuntien liiton vaakunatoimikunnasta asetti kolmesta ehdotuksesta parhaimmaksi vaakunan, jossa on sininen kävelevä hirvi hopeisessa punaisin nuolenkärjin sirotellussa kentässä. Taiteilija Hammar piti parhaimpana puolestaan ehdotusta, jossa oli kaksi ristikkäin olevaa piikkinuijaa sinisessä kentässä sekä jokaisessa kulmassa kullanvärinen nuolenkärki. Hammar piti heikoimpana ehdotusta, jossa oli sininen hirvenpää punaisine hampaineen ja kielineen hopeisessa yläkentässä ja sinisessä alakentässä puolestaan ristikkäin kaksi hopeanväristä piikkinuijaa. Kurikan kunnanhallitus esittikin Hammarin näkemystä arvostaen kunnanvaltuustolle hyväksyttäväksi vaakunaa, jossa oli ristikkäin kaksi piikkinuijaa. Kunnanhallituksen kaksi jäsentä kahdeksasta oli kuitenkin vaakunan, jossa oli yläkentässä hirvenpää ja alakentässä ristikkäin piikkinuijat, kannalla. Lopulta kunnanhallitus toi kaikki kolme ehdotusta kunnanvaltuuston kokoukseen. Vaakunasta päättävä kunnanvaltuuston kokous pidettiin 7. heinäkuuta 1951, jossa oli paikalla 27 valtuutettua. Tiukassa äänestyksessä valituksi tuli 14 äänellä vaakuna, jossa on yläkentässä hirvenpää ja alakentässä piikkinuijat ristikkäin. Hammarin parhaana pitämä vaakuna, jossa on kaksi piikkinuijaa ristikkäin tuli toiseksi 13 äänellä. Kolmas ehdotus eli Pirisen suosittelema vaakuna, jossa oli kävelevä hirvi ja punaisia nuolenkärkiä, ei saanut lainkaan kannatusta. Kunnanvaltuusto valitsi siis vaakunan, jonka asiantuntijat olivat arvioineet heikoimmaksi. Kunnanvaltuuston pöytäkirjassa ei ole perusteluita valinnalle. Sisäasiainministeriö vahvisti vaakunan 14. syyskuuta 1951.[2]

Vaakunan heraldinen selitys on ”hopea-sinikatkoisen kilven yläkentässä sininen hirvenpää, jonka kieli ja hampaat punaiset; alakentässä kaksi hopeista piikkinuijaa ristikkäin”.[3] Kurikan vanhassa vaakunassa on havaittavissa suuntaus, jossa kunnanvaakunoihin haettiin jokin kansatieteellinen esine. Useasti esine viittaa vielä kunnan historiaan, elinkeinoon tai nimeen. Kurikan vaakunan piikkinuijat viittaavat kunnan nimeen ja Santavuoren taisteluun. Kuvioiltaan vaakuna on suomalaiselle kunnalle tyypillinen: Suomen kunnanvaakunoiden kuva-aiheina on monesti eläin ja hirvi on Kurikan vanhan vaakunan lisäksi kuvattuna esimerkiksi tietenkin Hirvensalmen, myös Hollolan ja Mäntsälän vaakunassa.[2]

Vuoden 2009 kuntaliitoksen yhteydessä vaakuna muuttui epäviralliseksi kotiseutuvaakunaksi.[4]

Kurikan sijainti.

Jurvan kunnanvaltuusto päätti joulukuussa 2007 liittää Jurvan Kurikkaan.[5] Palvelujen ja hallinnon järjestämissopimuksessa määrättiin Kurikalle suunniteltavaksi uusi vaakuna. Vaakunan suunnittelua varten perustettiin alkuvuonna 2008 jälleen toimikunta, jonka jäsenet olivat kotiseutuneuvos Anelma Laurila, rehtori Heikki Nokso-Koivisto, filosofian tohtori Marianne Koskimies-Envall ja tutkimuspäällikkö Vuokko Takala-Schreib. Sihteeriksi valittiin Antti Alasaari ja heraldikko Tom C. Bergroth Turun maakuntamuseosta toimi ulkopuolisena asiantuntijana.[4]

Kurikalle päätettiin valita vaakuna kutsukilpailulla, johon ottaisi osaa enintään 15 heraldista taiteilijaa. Näin pyrittiin saamaan monia eri näkökulmia ja korkealaatuisia ehdotuksia. Vaakunakilpailu päätettiin tilata Heraldiikan oppimisyhdistykseltä. Heraldiikan oppimisyhdistys yhdessä yhdistyksen puheenjohtajan[6] Esa Savolan kanssa nimesi heraldikot, jotka osallistuisivat kilpailuun. Savola toimi kilpailussa kilpailuasiamiehenä. Heraldiikan oppimisyhdistys ja Savola eivät osallistuneet mitenkään vaakunan valintaprosessiin. Oppimisyhdistys ja Savola ainoastaan korjasivat ehdokasvaakunoiden virheitä, kannustivat kilpailijoita ja antoivat näille pyynnöstä ohjeita. Vaakunakilpailun aikana kilpailijat eivät saaneet olla yhteydessä Jurvan tai Kurikan edustajiin, toisiin kilpailijoihin tai tiedotusvälineisiin. Näin toimimalla pyrittiin kohtelemaan vaakunaehdotuksia tasapuolisesti ja puolueettomasti sekä antamaan kilpailijoille työrauha. Kilpailijat olivat yhteydessä heraldisiin asiantuntijoihin ja kilpailun järjestäjään kilpailuasiamies Savolan kautta. Kilpailijoihin viitattiin ainoastaan nimimerkeillä eikä vaakunatoimikunnan jäsenistökään ollut tietoinen kilpailijoiden oikeista nimistä.[4]

Vaakunatoimikunta asetti etusijalle heraldisten sääntöjen noudattamisen. Toiseksi tärkeimmäksi katsottiin historiallisten taustojen huomioon ottaminen. Uuden vaakunan omaleimaisuus ja kantaaottavuus, uusi ilmaisu sekä tasapainoinen ja uusi muotoilu asetettiin kolmanneksi tärkeimmäksi. Vuonna 1949 asetettu vaakunatoimikunta oli puolestaan painottanut erityisesti aiheen valintaa.[4]

Kilpailussa tuli yhteensä 23 ehdotusta, joista miltei kaikissa oli käytetty sinistä ja hopeaa eli Kurikan ja Jurvan vaakunoiden päävärejä. Kuudessa ehdotuksessa oli käytetty muita värejä, tavallisesti kultaa ja mustaa. Tosin näissäkin tapauksissa on käytetty sinistä ja hopeaa tai vähintään jompaakumpaa. Vaakunaehdotuksissa kuvattiin kahden kunnan liitosta tai historiallisia aiheita, kuten Kurikkaa ja Jurvaa yhdistäviä asioita eli maataloutta ja kädentaitoja. Myös abstrakteja aiheita oli ehdotusten joukossa.[4]

Vaakunatoimikunta valitsi 23 ehdotuksesta kolme, jotka asetti paremmuusjärjestykseen. Parhaimmaksi asetettiin nimimerkin ”Lohenpyrstöliitosta veistellen” työ, toiselle sijalle puolestaan nimimerkin ”Free mind” ehdotus ja kolmannelle ”Kultainen hela” -nimimerkin ehdotus.[4] Myös kaikista valtuustoryhmistä muodostunut noin 30 hengen valmisteluryhmä otti vaakuna-asiaan kantaa.[6]

Kurikan kaupunginvaltuusto hyväksyi 31. joulukuuta 2008 pidetyssä juhlaistunnossaan parhaimmaksi asetetun, nimimerkin ”Lohenpyrstöliitosta veistellen”, vaakunan Kurikan uudeksi vaakunaksi.[1][4] Samassa istunnossa paljastettiin myös, että vaakunan oli suunnitellut kuva-artesaani Kirsi-Maaria Markus Jurvasta.[4] Mirja Koivisto ja Kati Alho olivat toiseksi ja kolmanneksi parhaiden ehdotusten tekijät.[4] Voittajatyön suunnittelija sai 1 200 euron palkinnon.[1] Istunnossa vaakunasta vastannut toimikunta sai moitteita vaakunavalinnan huonosta hoidosta. Kaupunginvaltuutetuilla ei valtuutettu Lasse Mukkalan mukaan ollut aikaa tutustua eri vaakunavaihtoehtoihin kuin lyhyen ajan. Siitä huolimatta valtuusto hyväksyi vaakunan yksimielisesti. Kurikan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Pekka Heikkilä toivoi uuden vaakunan muodostavan yhteishenkeä uuden kaupungin asukkaiden välille.[1] Kurikan ja Jurvan kuntaliitos tuli voimaan vuoden 2009 alussa.[7]

Uudessa vaakunassa on kuvattuna lohenpyrstöliitos, joka on puutyössä käytettävistä liitoksista kaikkein lujin.[1] Liitos symboloikin Kurikan ja Jurvan puutyöperinnettä: Kurikka tunnetaan kärryistään ja Jurva puolestaan huonekaluistaan.[4][1] Vaakunan vasen puoli on väriltään metallinhohtoinen, mikä puolestaan viittaa Kurikan osaamiseen metallialalla.[1] Kirsi-Maaria Markuksen mielestä hopean ja sinisen valinta uuden vaakunan väreiksi oli itsestäänselvyys, sillä värit olivat myös sekä Kurikan että Jurvan vaakunoiden päävärit.[4] Vaakunan värit kuvaavat Markuksen mukaan myös kurikkalaisten ja jurvalaisten isänmaallisuutta, sillä hopea esitetään lipputaiteessa valkoisena.[6] Vaakunan värit lippuväreinä ovat siis samat kuin Suomen lipussa.[6] Vaakuna tavoittelee yksinkertaisuudessaan Markuksen mukaan varhaista heraldiikkaa.[6] Kurikan uuden vaakunan lisäksi Suomessa vain Koski Tl:n ja Keravan vaakunoissa on käytössä lohenpyrstökoroa.[4] Uusi vaakuna on selitykseltään sama kuin norjalaisen Etnen kunnan vaakuna, vaikkakin vaakunoiden ulkoasut poikkeavat toisistaan. Markus palkittiin Suomen itsenäisyyspäivänä 2009 Kurikan ”Vuoden kulttuuriteko” -palkinnolla.[8]

Vuonna 2016 Kurikkaan liitettiin Jalasjärven kunta, mutta vaakunaa ei muutettu sillä tavalla, että Jalasjärvikin olisi edustettuna.