Kurdistan

Kurdistan on vuoristoista aluetta. Tunnetuin vuori on Ararat, johon Nooan arkin kerrotaan pysähtyneen.[3]

Alueen suuret joet Eufrat ja Tigris virtaavat Turkin puolelta Irakiin ja Syyriaan. Turkki suunnittelee niiden patoamista.[3]

Kurdistanissa vallitsee välimerenilmasto: kesällä kuuma ja kuiva, talvella viileä ja sateinen. Vuorilla sataa lunta.[4]

Maatalous on tärkeä elinkeino. Varsinkin heimoalueilla viljelyyn yhdistetään karjanhoitoa.[4]

Kurdistanissa on paljon mineraaleja: rautaa, hiiltä, kuparia, lyijyä, sinkkiä, magnesiumia, tinaa, uraania, kultaa, hopeaa ja kipsiä.[4]

Kurdistanissa on öljyä monilla alueilla. Irakissa on käytössä neljä öljykenttää: Ain Zala, Kirkuk, Zanboor ja Khanaqin sekä monia muita vielä hyödyntämättömiä öljykenttiä. Iranissa öljyvarat ovat lähellä Kurmanshahin kaupunkia, Turkissa Vanin alueella. Syyriassa on öljyä Jezirahissa lähellä Irakin rajaa.[4] Varsinkin Irakin Kurdistanin öljy vetää puoleensa kansainvälisiä toimijoita.[5]

Kurdistanin lipussa on vihreää, punaista ja aurinko. Vihreä tarkoittaa ruohoa, punainen peshmergan verta. Keskellä oleva 21-sakarainen aurinko tarkoittaa Kurdistanin kansallispäivää nawrozia, jota vietetään 21. maaliskuuta.

Maanviljely aloitettiin Kurdistanissa melko varhain, ehkä jo seitsemännellä vuosituhannella eaa.[6] Kulttuurin kehitys noudatti tuolloin ja seuraavina vuosituhansina suunnilleen Kurdistanissakin samoja ratoja kuin Mesopotamiassa. Ensin kehittyi maanviljely ja ajan mukana kylät kasvoivat suuriksi kaupungeiksi. Magsalijasta on löydetty merkkejä varhaisesta karjanhoidosta, maanviljelyksestä ja metsästyksestä. Keramiikka ilmestyi noin 7000–6000 eaa. Tuolta ajalta on löydetty myös symmetrisiä kahta kotieläintä esittävää patsasta. Noin 6000–5000 eaa. talot suurenivat ja ajalta on löydetty naista esittäviä hedelmällisyyskulttiin liittyviä patsaita. Noin 5000–4000 eaa. ilmestyivät temppelit orastavan sivilisaation merkkinä.[7] Historiantutkijoiden mukaan indoiranilaiset kansat levittäytyivät muun muassa Kurdistaniin ja Iraniin pohjoisesta. Kurdit asuttivat Kurdistanin alueen viimeistään noin 600 eaa.[8] Ei osata sanoa, mistä ja milloin kurdit ovat alueelle saapuneet. Kurdien esi-isinä on pidetty muiden muassa luluja, guteja,[8] kaseja, urartoja, ali khadleja, sobareja (nayri-maassa) ja meedejä.[9] 3. vuosituhannella vaikuttaneiden sumerilaisten pohjoinen maa Subaru, Su oli qurtie-nimisen kansan asuttama. Sumerilaiset mainitsevat myös kansan nimeltä karda, qarda.

Assyrialaiset käyttivät kurdeista nimiä guti, kuti, kurti ja kardu.[10] Eräiden tutkijoiden mukaan kurdit olisivat Zagros-vuorten alkuperäisten asukkaiden ja noin 800–700 eaa. saapuneiden indoeurooppalaisten sekoitus.[10]

Vanhalla ajalla aluetta hallitsivat monet suuret valtakunnat, kuten mongolit ja turkkilaiset. Keskiajalla Kurdistanin alueella oli useita pieniä valtioita, joista jotkut jatkoivat 1800-luvulle asti.[1]

Osmanit hallitsivat suurinta osaa Kurdistanista ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Sèvresin rauhansopimuksen mukaan vuodelta 1920 Turkkiin olisi pitänyt perustaa Kurdistanin autonominen alue, mutta sitä ei toteutettu.[1] Sopimuksen korvasi vuonna 1923 Lausannen rauhansopimus. Kurdistanin pohjoisosa jäi edelleen Turkille, mutta eteläosa tuli kuulumaan Syyriaan ja Irakiin, jotka Kansainliitto luovutti mandaattialueina Ranskan ja Britannian hallintaan, mutta jotka myöhemmin itsenäistyivät. Kurdistanin itäisin osa jäi edelleen Persialle eli nykyiselle Iranille.

1900-luvun aikana kurdit ovat monesti kapinoineet Turkissa, Irakissa ja Iranissa. Toisen maailmansodan aikana kurditkin yrittivät monien muiden kansakuntien tavoin perustaa oman valtion. Tammikuun 22. päivänä 1946 julistettiin syntyneeksi ensimmäinen Kurdistanin tasavalta ja Kurdistanin Demokraattisen puolueen johtaja Qazi Mohammed valittiin sen presidentiksi. Tämä tasavalta kesti noin vuoden. Tasavallan perustaminen herätti henkiin kurdien toivon siitä, että heidän pitkä taistelunsa saattaisi sittenkin päätyä voittoon. Vuoden lopulla tasavalta joutui hyökkäyksen uhriksi. Kurdien vastarinta ei riittänyt pysäyttämään Iranin armeijaa, joka marssi Mahabadiin. Tasavallan johtajat hirtettiin Mahabadin keskusaukiolla.[11]

Tämän jälkeen kurdeilla ei ole ollut omaa valtiota. Nykyään Kurdistan on jakautunut Turkin, Irakin, Iranin ja Syyrian kesken, mutta kurdien haave itsenäisyydestä elää.

Uskonnollisten ryhmien, kansojen ja heimojen väliset riidat ovat sekoittuneet toisiinsa. Hajanaiset kapinat on usein nujerrettu hyödyntäen kurdien keskinäisiä epäluuloja.

Irakin kurdialueet

---

  Irakin Kurdistanin autonominen alue

  Irakin Kurdistaniin kuuluvat alueet

  Irakin Kurdistanin vaatimat alueet

  Irakin valtion hallitsemat alueet

Pääartikkeli: Irakin Kurdistan

Irakin Kurdistan on autonominen alue maan pohjoisosassa. Se koostuu kolmesta kuvernementista Erbil, Sulaymaniyah ja Duhok.[12] Se on vuoristoista aluetta. Vuoret ovat keskimäärin 2 400 metriä korkeita, mutta korkeimmat huiput kohoavat yli kolmeen kilometriin.[13]

Kurditasavallan aikana unelmat kurdivaltiosta olivat levinneet Iranista myös Irakin kurdien keskuuteen, mikä synnytti vastarintaliikkeitä myös Irakiin. Irakin kurdien asema on ollut erittäin huono. Kurdit ovat usein kapinoineet, mikä on puolestaan aiheuttanut kansaan kohdistuvaa massiivista vainoa ja laajoja sortotoimia. Toisaalta kurdien sisäiset aseelliset kiistat ovat ajaneet heidät joskus liittoutumaan Irakin hallituksen kanssa. Vuoden 1974 kurdikapina johtui siitä, että Irakin hallitus jätti tulevasta kurdien itsehallintoalueesta pois tärkeät öljyalueet, muun muassa Kirkukin seudun. Yhdysvallat ja shaahin Iran tukivat Mustafa Barzanin Kurdistanin demokraattisen puolueen (KDP) kapinaa, joka kuitenkin loppui pian. Tämä johti 1970-luvulla laajoihin kurdien vainoihin, joihin liittyi kylien hävittämisiä, väestön pakkosiirtoja ja kurdialueen arabisoimista. Kahdeksanvuotisessa Irakin–Iranin sodassa (22.9.1980 – 20.8.1988) kumpikin hallitus rohkaisi kurdien itsenäisyystoiveita vastapuolen alueella. Kuitenkin esimerkiksi Jalal Talabanin Kurdistanin isänmaallinen liitto (engl. lyhenne PUK) sopi kiistat vuonna 1983 Irakin hallituksen kanssa. Mutta vuonna 1987 PUK asettui Iranin puolelle. Irakin vastaveto tähän oli armoton al Anfal -puhdistuskampanja, joka ajoi kurdeja pakolaisiksi ja valvottuihin pakolaisleireihin. Kaasuhyökkäyksessä Halabdjan eli Halabd[z]an kaupunkiin 5 000 ihmistä kuoli kerralla.

Irakilainen oikeusistuin tuomitsi vuonna 2007 Kemikaali-Aliksi kutsutun Ali Hasan al-Majidin, Irakin entisen puolustusministerin Sultan Hashim Ahmadin ja entisen armeijan komentajan Hussein Rashid al-Tikritin hirtettäviksi liittyen Al-Anfal-kampanjaan, jossa vuoteen 1988 mennessä Irakin armeija oli tuhonnut 4 000 kurdikylää, arvioiden mukaan 180 000 ihmistä tapettu ja 1,5 miljoonaa karkotettu.[14][15][16]

Pohjois-Irakin kurdit onnistuivat vastoinkäymisistä huolimatta jo Saddam Husseinin aikana perustamaan itsehallinnon. Irakin Kurdistanilla on oma parlamentti, poliisilaitos ja käytännössä myös oma armeija peshmerga-miliisijoukkojen muodossa. Alueella on pidetty monipuoluevaalit ja ihmisoikeustilanne on selvästi parempi kuin muualla Irakissa. Irakin Kurdistanin valtapuolueita ovat Jalal Talabanin johtama Kurdistanin isänmaallinen liitto (engl. lyhenne PUK) ja Masud Barzanin johtama Kurdistanin demokraattinen puolue (KDP).

Yhdysvaltain kaadettua Saddam Husseinin hallinnon on Irakin Kurdistanin asema entisestään vahvistunut. Alue on pääosin välttynyt muualla Irakissa vallitsevalta väkivallalta, ja kurdien edustus Irakin uudessa hallinnossa on vahva, muun muassa entinen presidentti Jalal Talabani (s. 12.11.1933, k. 3.10.2017) oli kurdi.[17] Kurdit ovat vaatineet itsehallintoalueen laajentamista niin, että siihen liitettäisiin Kirkukin provinssi, jossa on merkittäviä öljyvaroja.

Iranissa asuu Turkin jälkeen toiseksi eniten kurdeja. Vuoden 2011 väestönlaskennassa Kordestānin provinssissa oli lähes 1,5 miljoonaa asukasta.[18]

Iranin Kurdistanissa oli kesällä 2005 laajoja mielenosoituksia kurdien oikeuksien puolesta.[19]

Piranshahr ja Mahabad muodostavat Mukriyanin alueen.[20]

Turkissa taisteleva kurdipuolue Kurdistanin työväenpuolue (kurdiksi Partiya Karkerên Kurdistan, PKK‎) on perustettu vuonna 1978. Se aloitti aseellisen toiminnan vuonna 1984.[21]

Turkin hävittyä ensimmäisen maailmansodan voittajavaltiot suunnittelivat Kurdistanin autonomisen alueen perustamista, mutta sitä ei saatu toteutettua, koska Kemal Atatürk sai Turkin alueella olevat kansat puolelleen, mikä johti Turkin itsenäistymiseen. Maailmansodan aikana ja jälkeen turkinarmenialaisten ja kurdien välillä oli paljon ongelmia. Turkinkreikkalaisia muutti sankoin joukoin Kreikkaan, kun Turkki alkoi vainota kreikkalaisväestöään. Kurdit säilyivät vainoilta ja ovat näiden tapahtumien jälkeen olleet Turkin suurin kansallinen vähemmistö.[22]

Kaakkois-Turkissa (Koillis-Kurdistanissa) PKK on vuodesta 1984 näihin päiviin asti käynyt sissisotaa, johon maan armeija ja hallitus ovat vastanneet raskailla vastaiskuilla. Tuhansia kyliä on hävitetty ja miljoonat ihmiset ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan. Yli 37 000 ihmistä on kuollut tässä konfliktissa.[21]

PKK:n johtaja Abdullah Öcalan vangittiin ja tuomittiin kuolemaan vuonna 1999. Tuomio muutettiin elinkautiseksi Turkin luopuessa kuolemantuomiosta, ja Öcalan elää edelleen Imralin vankilasaarella lähellä Mudanyan kaupunkia. Öcalan on tällä hetkellä myyttinen hahmo monille kurdeille.[23] Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat luokitelleet PKK:n terroristijärjestöksi.[24] Turkin monista yrityksistä huolimatta Yhdistyneet kansakunnat, Kiina, Venäjä, Intia ja Sveitsi ovat kieltäytyneet luokittelemasta PKK:n terroristijärjestöksi.[25][26][27]

Viime vuosina Turkin valtio on sallinut kurdin kielen eri murteiden opetuksen yksityisissä oppilaitoksissa sekä kurdinkieliset radio- ja televisio-ohjelmat. Kehityksestä huolimatta Turkissa koulutus vain kurdienkielellä on kielletty, kurdienkielen opiskelu sallitaan vain sivuaineena joissain oppilaitoksissa.[28] Turkin EU-jäsenyysneuvotteluissa kurdikysymys on noussut esille osana Turkin ihmisoikeustilannetta.[29]

Vaikka PKK on julistanut lopettaneensa sodankäynnin, Turkin armeijan väkivaltaiset iskut, pidätykset ja ihmisoikeusrikkomukset ovat jatkuneet.[30] Joidenkin mukaan sota oli väistämätön seuraus tukahduttavasta ilmapiiristä, murhista ja pidätettyjen kiduttamisesta ja yrityksistä sulauttaa kurdit valtaväestöön. Toisten mielestä taas sota oli väistämätön seuraus alueitten välisistä taloudellisista ja sosiaalisista eroista sekä terrorismista. Turkki ei edelleen tunnusta kurdeja; Turkin perustuslain 66. artiklan mukaan Turkin kansalaiset ovat turkkilaisia.

Pääartikkeli: Syyrian Kurdistan

Syyrian kurdit ovat pienempi väestöryhmä kuin vastaava Turkissa. Syyrian kurdien määrä on noin 2–3,5 miljoonaa. He asuvat Pohjois-Syyriassa, heidän suosimiaan kaupunkeja ovat Kobane, Afrin, Qamishlo, Derik, Tirbe Sibi ja Hasake. Monilla ei ole edes maan kansalaisuutta. Vuonna 2010 kurdit ottivat yhteen turvallisuuspoliisin kanssa, ja heitä syytettiin veljeilystä terroristijärjestöksi luokitellun PKK:n kanssa.[31] Syyrian sisällissodan aikana 2012 Syyrian kurdit alkoivat valmistautua vaatimaan omaa autonomista aluetta. Turkin kurdijärjestöt Masoud Barzanin johdolla tukivat heidän pyrkimyksiään.[32] Kurdit ovat osallistuneet Syyrian sisällissotaan (26.1.2011–) taistelemalla jihadistijärjestö Isisiä vastaan.[33]

Syyskuussa 2019 Yhdysvaltain presidentti Donald Trump päätti kotiuttaa huomattavasti Yhdysvaltain sotilaita Syyriasta, mikä käytännössä jätti Koillis-Syyrian kurdit Turkin alueelle kohdistaman hyökkäyksen armoille.[34] Turkin hyökkäys Syyriaan alkoi 9. lokakuuta 2019, ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ilmoitti tarkoituksena olevan "eliminoida terroristit" maiden väliseltä rajaseudulta. Hyökkäyksen kohteena olevalla alueella sijaitsee leirejä, joilla pidetään kurdien vangitsemia Isis-terrorijärjestön taistelijoita.[35]

• Ali Ahmed, Mohammed: The legal status of the Kurds in the Middle East: The twenty-first century policies of Turkey, Iran, Syria and Iraq towards the Kurds. väitöskirja. University of Exeter, 2010. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Kurdistanin historiaa – Valokuvagalleria