Kupusienet

Kupusienet on yli 700 lajia käsittävä kantasienten ryhmä, joka luokiteltiin aiemmin omaan luokkaansa Gasteromycetes. Kupusienillä itiölava sijaitsee umpinaisessa itiöemässä, joka on usein pallon tai munan muotoinen.[1][2] Helttasienistä ja kääväkkäistä eroten ne eivät itse pakota itiöitään ulos vaan leviävät muilla tavoin.[3]

Nuijakuukunen (Lycoperdon excipuliforme) kuuluu kupusieniin.

Kupusienet ravintona

Suurin osa Suomessa esiintyvistä kupusienistä on syötäviä nuorina, kun niiden malto on vielä valkoista ja itiömassa kypsymätöntä. Niitä ei kuitenkaan pidä kuivata, koska silloin itiöt voivat alkaa kypsyä.[4] Mukulakuukusissa (Scleroderma) on myrkyllisiä lajeja, mutta ne ovat kovia ja sisältä violetteja, kun taas syötävät lajit ovat pehmeämaltoisia ja nuorena sisältä vaaleita.[4][5] Syötävien kupusienten sekoittaminen nuoriin kärpässieniin (Amanita) on mahdollista.[5]

Maan päällä kasvavien lajien lisäksi kupusienissä on enemmän tai vähemmän maanalaisia lajeja. Näitä ovat esimerkiksi jänönmukulat (Rhizopogon), jotka voi sekoittaa tryffeleihin. Tryffeleistä poiketen ne eivät kuitenkaan kelpaa ruoaksi.[5]

Kupusieniä sisältäviä sukuja

Kupusieniä on ainakin seuraavissa suvuissa:[6]

  • Ryhmätuhkelot (Apioperdon)
  • Maamunat (Bovista)
  • Sinimukulat (Chamonixia
  • Leipäkorisienet (Crucibulum)
  • Pesäsienet (Cyathus)
  • Gastrosporium
  • Tantereiset (Gautieria)
  • Maatähdet (Geastrum)
  • Ansarimukulat (Hydnangium)
  • Myyränmukulat (Hymenogaster)
  • Kamaraiset (Hysterangium)
  • Jättikuukuset (Langermannia)
  • Tuhkelot (Lycoperdon)
  • Mantumukulat (Melanogaster)
  • Pökkösienet (Mutinus)
  • Nahkapallot (Mycenastrum)
  • Pikkurakkosienet (Mycocalia)
  • Rakkosienet (Nidularia)
  • Lehtomukulat (Octaviania)
  • Haisusienet (Phallus)
  • Hernekuukuset (Pisolithus)
  • Jänönmukulat (Rhizopogon)
  • Mukulakuukuset (Scleroderma)
  • Luumukulat (Sclerogaster)
  • Sinkosienet (Sphaerobolus)
  • Jalkakuukuset (Tulostoma)

Lähteet
  1. Sienitiede:kupusienet Tieteen kansallinen termipankki. Viitattu 31.3.2020.
  2. Rogers, Kara ym.: Gasteromycetes Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.3.2020. (englanniksi)
  3. Gasteromycetes University of Hawai‘i at Mānoa Botany Department website. Viitattu 31.3.2020. (englanniksi)
  4. Korhonen, Jarkko: Sieniopas. Taskukirja sienten tunnistukseen, s. 242. Helsinki: Readme.fi, 2015. ISBN 978-952-321-012-7.
  5. Valste, Juha (päätoim.): Suomen luontotieto. 2. Kas–Mam, s. 132. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29429-2.
  6. Selaa havaintoja Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 17.12.2022.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.