Kuparikloridi

Kuparikloridi eli kupari(II)kloridi tai kuprikloridi (CuCl2) on kupari- ja kloridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään kemianteollisuudessa katalyyttinä, väriaineena, päällystettäessä metalleja elektrolyyttisesti kuparilla ja eräissä muissa sovellutuksissa.

Kuparikloridi
Tunnisteet
CAS-numero 7447-39-4
Ominaisuudet
Molekyylikaava CuCl2
Moolimassa 134,45
Ulkomuoto Kidevedettömänä ruskea kiteinen aine, kidevedellisenä sinivihreitä kiteitä[1]
Sulamispiste 620 °C[1]
Kiehumispiste 993 °C (hajoaa)[1]
Tiheys 3,3862 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 706 g/l (0 °C, kidevedetön)
1 104 g/l (0 °C, dihydraatti)

Ominaisuudet
Kidevedellistä kuparikloridia

Huoneenlämpötilassa kuparikloridi on kidevedettömänä kellertävän ruskeaa kiteistä ainetta. Yhdiste on hygroskooppista ainetta ja muodostaa kidevedellisen dihydraatin (CuCl2·2H2O). Kupariklorididihydraatti on väriltään sinertävän vihreää.[1][2][3] Kiinteässä olomuodossa kuparikloridi on rakenteeltaan polymeerimäinen ja jokainen kupari-ioni on sitoutunut 4 kloridi-ioniin ja jokainen kloridi-ioni on sitoutunut 2 kupari-ioniin[4]. Kuparikloridi liukenee runsaasti veteen ja liukenee myös eräisiin orgaanisiin liuottimiin kuten alkoholeihin, asetoniin ja pyridiiniin. Monien muiden kupariyhdisteiden tavoin kuparikloridi on Lewis-happo ja muodostaa kompleksi-ioneja muun muassa kloridi-ionien kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi triklorokupraatti(II)- ja tetraklorokupraatti(II)-ionit ([CuCl3]- ja [CuCl4]2-). Kuumennettaessa kuparikloridia yli sen sulamispisteen yhdiste alkaa hajota kupari(I)kloridiksi.[1][2][3]

Valmistus

Kuparikloridia voidaan valmistaa teollisuudessa klooraamalla kuparia kuuman kloorin vesiliuoksen avulla. Muita tapoja ovat vetykloridin reaktio emäksisen kupariyhdisteen kuten kupari(II)oksidin, kuparihydroksidin tai kuparikarbonaatin kanssa. Näin saadaan pääasiassa kuparikloridin dihydraattia, josta voidaan poistaa kidevesi kuumentamalla yhdistettä 100–150 °C:n lämpötilaan.[1][2][3]

Kuparikloridia käytetään katalyyttinä useissa orgaanisen kemian reaktioissa, esimerkiksi valmistettaessa vinyylikloridia ja 1,2-dikloorietaania. Muita yhdisteiden käyttökohteita ovat lasin värjäys vihreäksi, apuaineena tekstiilien värjäyksessä, puun lahoamisenestoaineena, desinfiointiaineena vedenkäsittelyssä, öljynjalostuksessa raakaöljyn puhdistuksessa, metallien kuten alumiinin päällystämiseen kuparilla elektrolyyttisesti ja muiden kupariyhdisteiden kuten kuparioksikloridin valmistamiseen. Pyrotekniikassa esimerkiksi ilotulitteissa kuparikloridi saa aikaan vihreän värin.[1][2][3]

Lähteet
  1. E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 245. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. H. Wayne Richardson:Copper Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003 Viitattu 11.5.2014
  3. H. Wayne Richardson: Copper compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000 Viitattu 11.5.2014
  4. Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1261. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.5.2014). (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.