Kuparihydroksidi

Kuparihydroksidi (Cu(OH)2) on kupari- ja hydroksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa muiden kupariyhdisteiden valmistamiseen, fungisidina ja väriaineena.

Kuparihydroksidi
Tunnisteet
CAS-numero 20427-59-2
Ominaisuudet
Molekyylikaava Cu(OH)2
Moolimassa 97,566 g/mol
Ulkomuoto Sinistä tai sinivihreätä geelimäistä tai jauhemaista ainetta[1]
Tiheys 3,37 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen[1]

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa kuparihydroksidi on vasta saostettuna geelimäistä vaaleansinistä ainetta, joka muuttuu varovasti kuivattaessa sinertävänvihreäksi jauheeksi. Yhdiste on käytännöllisesti katsoen veteen liukenematonta ja liukoisuus 25 °C:n lämpötilassa on 3,0·10-6 g/l. Yhdiste liukenee helposti happoihin, mutta on myös luonteeltaan hieman amfoteerista liueten väkeviin hydroksidiliuoksiin muodostaen kompleksi-ioneja kuten trihydroksokupraatti-ionin [Cu(OH)3]- tai tetrahydroksokupraatti-ionin [Cu(OH)4]2-. Kuumennettaessa yhdiste hajoaa helposti kupari(II)oksidiksi. Myös ammoniakkiliuokset muodostavat yhdisteen kanssa komplekseja.[1][3][4][5]

Valmistus ja käyttö

Kuparihydroksidia voidaan valmistaa saostamalla sitä kuparisuolaliuoksista emäksen kuten hydroksidien tai ammoniakin avulla. Toinen tapa on käsitellä veteen liukenemattomia kuparikarbonaattia tai kuparifosfaattia hydroksidiliuosten avulla. Lämpötilaa säätämällä voidaan kontrolloida muodostuvan geelimäisen saostuman partikkelikokoa.[1][3][4][5]

Kuparihydroksidista voidaan valmistaa muita kuparisuoloja esimerkiksi kuparikloridia, kuparioksikloridia, kupariasetaattia, kupariglukonaattia, kuparinitraattia ja kuparisaippuoita, jotka ovat kuparin ja rasvahappojen suoloja. Kuparihydroksidia käytetään myös viskoosin valmistuksessa, fungisidina muun muassa kasvien siemenien suojaamiseen, polysulfidikumien vulkanoinnissa, ja sinisenä pigmenttinä.[1][3][4][5] Orgaanisen kemian synteeseissä kuparihydroksidia käytetään Ullmann-kondensaatioiden katalyyttinä ja karboksyylihappojen muodostamiseen hydratsideista.[6]

Lähteet
  1. E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 215. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4.62. 93rd Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.12.2014). (englanniksi)
  3. H. Wayne Richardson:Copper Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 8.12.2015
  4. H. Wayne Richardson: Copper compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 8.12.2015
  5. Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 267. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.12.2015). (englanniksi)
  6. Tetsuo Tsuda: Copper(II) Hydroxide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2001. Teoksen verkkoversio Viitattu 8.12.2015

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.