Kupari

On epäselvää, onko kupari saanut nimensä sanoista Cyprium aes, Kyproksen metalli, tai päinvastoin, onko Kyproksen saari Kupros saanut nimensä tästä metallista, jota esiintyy saarella runsaasti.[4]

Kuparin symboli alkemiassa eli Venus-symboli

Aikuisen ihmisen maksassa, lihaksissa, luissa ja muualla elimistössä[5] on 1,4–2,1 milligrammaa kuparia painokiloa kohden.[6]

Toistakymmentä tärkeää entsyymiä on riippuvaisia kuparista[4] ja kuparia tarvitaan esimerkiksi soluhengityksen mahdollistamiseen[7] sekä kollageenin ja elastiinin muodostamiseen.[8] Ilman kuparia ei muodostu myöskään ultraviolettisäteiltä elimistöä suojaavaa ihopigmenttiä, eikä hapettumista ehkäiseviä antioksidanttientsyymejä.[3] Kupari auttaa lisäksi flavonoideja suojaamaan DNA:ta hydroksyyliradikaalien vaurioittavalta vaikutukselta.[9]

Suomessa epäiltiin vuonna 2010, että jo pienetkin ravinnon kuparimäärät saattaisivat edistää valtimonkovettumataudin, diabeteksen sekä Alzheimerin taudin kaltaisten hermostonrappeutumissairauksien kehittymistä.[10] Vuonna 2013 julkaistussa hiirikokeessa havaittiin, että jo tavanomaisesta ruoasta saatava kuparimäärä kertyi aivoverisuonten seinämiin vaikeuttaen kuona-aineiden huuhtoutumista aivoista ja päätyen Alzheimerin tautia sairastavilla hiirillä suoraan aivokudokseen[11]. Kuparin kertyminen saattoi kuitenkin liittyä immuunipuolustuksen normaaliin toimintaan, sillä on olemassa näyttöä siitä, että immuunipuolustus hyödyntää patogeenien torjunnassa kuparin ja sinkin kaltaisten hivenainemetallien myrkyllisyyttä. Tutkijat esittivät vuonna 2015, että kupari olisi välttämätön aine immuunijärjestelmän toiminnan kannalta.[12] Kupari-ioneilla on esimerkiksi keskeinen rooli raudan kuljettamisessa pois patogeenien ulottuvilta. Immuunipuolustus saattaa mahdollisesti myös hyödyntää kuparin myrkyllisyyttä taistellessaan patogeenejä vastaan.[12]

Juomaveden ja ravintolisien sisältämä epäorgaaninen kupari on osoittautunut ravinnon sisältämää orgaanista kuparia myrkyllisemmäksi[13].

Kuparin puutostautia ei juuri esiinny, koska sitä on ravinnossa riittävästi. Valtion ravitsemusneuvottelukunta esittää aikuisten suositeltavaksi päiväsaanniksi noin yhtä milligrammaa.[14] Kuparin lähteitä ovat muun muassa maksa ja sisäelimet, täysjyväviljatuotteet, peruna, pähkinät, palkokasvit ja äyriäiset. Kuparia saa usein myös vesijohtovedestä, jos putket ovat kuparia.[4]

Kuparia on myös siitakesienissä, auringonkukansiemenissä, tofussa, kikherneissä, luonnonlohessa[15], hiivassa ja tummanvihreissä lehtivihanneksissa.[8]

Kupari on myrkyllistä suurina pitoisuuksina. Elimistöllä on kuitenkin hivenaineiden homeostaasiksi kutsuttu mekanismi, jonka avulla se poistaa ylimääräiset hivenaineet taikka muuttaa ne vaarattomiksi.[12] Hyvin harvinainen Wilsonin tauti aiheuttaa kuparin kertymistä kudoksiin.[16]

Kuparia esiintyy monissa malmeissa, kuten kuparikiisussa. Tärkeimmät malmit ovat sulfideja, oksideja ja karbonaatteja. Joskus kuparia löytyy luonnossakin metallisena, siis vapaana alkuaineena.[17] Sen työstäminen vaikka langaksi on helppoa, ja siitä tehtyjä 10 000 vuotta vanhoja koruja onkin löydetty Irakin pohjoisosista.[4] Vasta myöhemmin opittiin eristämään kuparia malmeista, ensin todennäköisesti malakiitista, joka on kuparikarbonaattia.[4]

Suuria kupariesiintymiä on Yhdysvalloissa, Kanadassa, Chilessa, Perussa, Sambiassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa.[18]

Kuparilta on löydetty yli 20 isotooppia, joista pysyviä ovat ⁶³Cu ja ⁶⁵Cu. Luonnosta löydettävästä kuparista 69,15 % on isotooppia ⁶³Cu ja 30,85 % isotooppia ⁶⁵Cu. Pitkäikäisin radioaktiivinen isotooppi on ⁶⁴Cu, jonka puoliintumisaika on 12,7 tuntia.[19]

Kuparin yhdisteitä käytetään sieni- ja bakteerimyrkkyinä.

Jo 5 000 vuotta sitten huomattiin, että kuparia voi vahvistaa lisäämällä siihen kolmannes tinaa. Tämä metalliseos, lejeerinki, on puhdasta kuparia paljon vahvempaa ja sitä kutsutaan pronssiksi.[4] Pronssista alettiin valmistaa erilaisia teräaseita, joiden terän sai hyvin teräväksi. Kuparista on valmistettu aseita, koruja ja työkaluja jo ainakin 8 000 vuotta.[20]

Euroopassa siirryttiin pronssikaudelle noin vuonna 2300 eaa., mutta jo yli tuhat vuotta aikaisemmin pronssia tiedetään hyödynnetyn Egyptissä, Mesopotamiassa ja Indus-joella.[4] Muinaisaikoina tehtiin esimerkiksi sellaisia valtavia pronssiesineitä kuin Rodoksen kolossi, joka mainitaan yhdeksi antiikin aikaisen maailman seitsemästä ihmeestä. Se oli noin 35 metriä korkea auringonjumala Heliosta esittävä patsas vuodelta 280 eaa. Patsas tuhoutui maanjäristyksessä noin vuonna 170 eaa.[4]

Kuparin antimikrobisia ominaisuuksia on tutkittu, ja sitä käytetään joillakin kosketuspinnoilla, koska bakteerit ja virukset elävät siinä lyhyemmän ajan.[21] Valmistetaan myös hengityssuojaimia, jotka sisältävät tämän ominaisuuden vuoksi pienen määrän kuparia.[22]

Kupari on ainoa tekninen metalli, jota käytetään merkittävissä määrin seostamattomana.

Useimmiten motiivina kuparin käytölle on sen erinomainen sähkön- tai lämmönjohtavuus tai sen korroosionkestävyys. Puhtaat kuparit voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään:

1. Hapeton kupari
2. Deoksidoidut kuparit
3. Happikupari

Tärkein kuparin käyttäjä on nykyisin elektroniikkateollisuus,[4] ja kuparin hinta on ollutkin viime vuosina nousussa.

Sinkkiä lisäämällä saadaan kuparista messinkiä.[4] Kupariin voidaan lisätä myös nikkeliä.

Kupari on kemiallisesti varsin passiivinen metalli. Se ei reagoi veden eikä useimpien happojenkaan kanssa. Ilman hapen kanssa se reagoi hitaasti niin, että sen pinnalle muodostuu hyvin ohut tumma kuparioksidikerros, joka hiilidioksidin vaikutuksesta muuttuu lopulta vihreäksi kuparikarbonaatiksi eli patinaksi (CuCO₃). Toisin kuin rauta, joka saattaa ruostua kokonaan, kupari hapettuu ainoastaan pinnalta, ja sen pinnalle syntynyt oksidi- tai karbonaattikerros suojaa sitä hapettumasta syvemmältä.

Kuparin hinta määritetään päivittäin maailman metallipörsseissä, joista tärkeimmät ovat Lontoo (LME) ja New York (COMEX). Lisäksi esimerkiksi Shanghain (SHMEX) antaa noteerauksen, jota käytetään Kiinan sisäisillä markkinoilla. Kuparin hinnoittelussa käytetään yksikkönä USD/t.

Kuparin hinta vaihteli suuresti varsinkin vuosien 1995 ja 2006 välillä. Joulukuussa 2001 sen hinta oli noin 1 500 USD/t. Huhtikuussa 2006 sen hinta lähestyi 7 000 dollaria tonnilta.[23]

Hapeton kupari valetaan siten, että sulaan kupariin ei pääse happea. Hapen pääsy sulaan on estetty peitostamalla sula esimerkiksi puuhiilellä tai käyttämällä sulatuksessa vakuumiuunia. Hapeton kupari on sähkönjohtavuudeltaan paras kaikista kuparilaaduista. Sen johtavuus on vähintään 100 %I.A.C.S, mutta tyypillisesti johtavuus on luokkaa 101–101,8 %I.A.C.S. Hapettoman kuparin puhtauden on oltava luokkaa 99,99 % sillä sen sähkön- ja lämmönjohtokyky on erittäin herkkä epäpuhtauksille. Esimerkiksi jo muutaman kymmenen ppm:n rautapitoisuus aiheuttaa noin prosentin laskun johtavuudessa. Mikäli halutaan kuparikappaleelle paremmat lujuusominaisuudet korotetuissa lämpötiloissa voidaan käyttää pientä (n. 500 ppm) hopeaseostusta. Elektroniikka- ja kryogeniikkasovelluksiin on kehitetty omat erikoispuhtaat laadut. Tyypillisiä sovelluksia ovat virtakiskot ja kommutaattoriprofiilit.

Deoksidoiduissa kupareissa metalliliuoksessa oleva vapaa happi on sidottu deoksidointiaineilla, tyypillisimmin fosforilla. Näitä kuparilaatuja käytetään esimerkiksi vesijohtoputkissa ja päällystysteollisuuden sovelluksissa. Fosforiseostuksen määrä on 150–600 ppm, riippuen siitä mitä ominaisuuksia halutaan korostaa.

Yleisin kuparilaatu on happikupari, jota käytetään esimerkiksi kuparijohdoissa ja kuparikatoissa. Sulaan liuennut happi muodostaa kiinteässä olomuodossa linssimäisiä rakenteita. Happikupari ei ole yhtä allerginen epäpuhtauksille kuin hapeton kupari, koska happilinssit sitovat tehokkaasti epäpuhtauksia. Toisaalta happikuparin johtokyky on alhaisempi kuin hapettoman kuparin, eikä sitä voida käyttää pelkistävissä olosuhteissa. Tyypillinen happikuparisovellus on kuparikatto.

Puhtaimpia kuparilaatuja valmistetaan elektrolyyttisellä puhdistuksella.

Kuparia seostettaessa tehdään aina kompromissi eri ominaisuuksien välillä. Kuparin sähkön- ja lämmönjohtavuus laskevat aina seostettaessa.

Yleisesti tunnettuja ja käytettyjä seostettuja kuparilaatuja ovat:

• Kromikupari
• Zirkonikupari
• Telluurikupari
• Fosfori-rauta -kupari
• Dispersiolujitettu GlidCop(R)1 Cu+Al2O3

• 
  Kuparinkappaleita koeputkessa
• 
  Luonnon kuparia
• 
  10 mm:n kupariputkea
• 
  El Chinon kuparin avokaivos Uudessa Meksikossa
• 
  Jatkuvavaletun kuparipötkyn poikkileikkaus. Kuvassa näkyy hyvin valurakenne (puhtaus 99,95 %, etsattu, halkaisija: 83 mm)

Runsaasti seostettuja kupareita kutsutaan messingeiksi tai pronsseiksi. Messingissä kuparin seosaineena on käytetty sinkkiä (5–40 %). Tyypillisin pronssin seosaine on tina, mutta myös muita runsaasti seostettuja kuparilaatuja kutsutaan pronsseiksi.

Historialliset rahametallit olivat kulta, hopea ja kupari. Esimerkiksi vuosina 1644–1776 kierrossa olleet ruotsalaiset plooturahat, taalerit, oli valmistettu puhtaasta kuparista.

Suomessa lyötiin markka-aikana kuparista yleensä pieniarvoisimmat kolikot:

• 1, 2 ja 5 penniä, sarjat 1881, 1894 ja 1917
• 5 penniä 1918, kansanvaltuuskunta.
• 1, 2 ja 5 penniä, sarja 1918
• 5, 10, 25, 50 penniä ja 1 markka, sarja 1943
• 1 ja 5 penniä, sarja 1963

Viime vuosina pinnoitetut teräskolikot ovat voittaneet markkinaosuutta kupariseoskolikoilta. Tähän on vaikuttaneet kehittyneet valmistusmenetelmät ja kuparin maailmanmarkkinahinnan huikea nousu. Esimerkiksi euromaissa 1, 2 ja 5 sentin kolikot ovat kuparipinnoitettua terästä, joissa kuparipinnoitteen paksuus on keskimäärin 25 mikrometriä.

Rahametalleina käytetään runsaasti myös kuparivaltaisia metalliseoksia, kuten:

• Nikkelikupari (75 % Cu, 25 % Ni), vaaleanharmaata, esimerkiksi kahden euron rengas, Suomessa aikaisemmin 1 markka vuosina 1969–1989 sekä 10 ja 50 penniä vuodesta 1990
• Nordic Gold (89 % Cu, 5 % Al, 5 % Zn, 1 % Sn), keltaista, esimerkiksi 10, 20 ja 50 eurosenttiä
• Alumiinipronssi (92 % Cu, 6 % Al, 2 % Ni), keltaista, Suomessa esimerkiksi 10, 20 ja 50 penniä, sarja 1963
• Nikkelimessinki (75 % Cu, 20 % Zn, 5 % Ni), keltaista, esimerkiksi yhden euron rengas.

Nykyiset 1 ja 2 euron kolikot valmistetaan seuraavista metalliseoksista:

• 1 euro: rengas nikkelimessinkiä (75 % Cu, 20 % Zn, 5 % Ni), keskusta nikkelikuparilla (75 % Cu, 25 % Ni) päällystettyä nikkeliä
• 2 euroa: rengas nikkelikuparia (75 % Cu, 25 % Ni), keskusta nikkelimessingillä (75 % Cu, 20 % Zn, 5 % Ni) päällystettyä nikkeliä[22][24]

Kaupallisesti hyödynnettyjä kuparikaivoksia on Etelä-Amerikassa, lähinnä Chilessä ja Perussa, Indonesiassa ja Kiinassa. Tärkein tuottajamaa on Chile.

• HS 16.1.2007 D2 (lisätietoja)
• Tieteen Kuvalehti Nro 7/2008 s. 77

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta kupari Wikimedia Commonsissa

• Scandinavian Copper Development Association
• Copper Development Association
• Luettelo kuparin isotoopeista The Isotopes Project Home Page (englanniksi)
• Human Metabolome Database: Copper (englanniksi)
• Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Copper (englanniksi)
• Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Copper (englanniksi)
• Periodictable: Technical data for Copper (englanniksi)
• Mindat: Copper (englanniksi)
• Webmineral: Copper Mineral Data (englanniksi)
• Webmineral: Mineral Species containing Copper (Cu) (englanniksi)
• Americanelements: Copper Technical and Safety Data (englanniksi)
• Argonne National Laboratory: Radiological and Chemical Fact Sheets to Support Health Risk Analyses for Contaminated Areas, Copper s. 94–95 (englanniksi) (pdf)
• Handbook of Mineralogy: Copper (pdf) (englanniksi)
• Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Copper (englanniksi)
• London Metal Exchange: Copper price (englanniksi)
• InfoMine: Copper Prices and Copper Price Charts (englanniksi)