Kuovila

Pohjan pitäjän vanhin kaivos on ollut Kuovilassa, jolloin 1600-luvulla louhittiin lyijymalmia, ja kuovilalainen lyijyhohde oli hopeapitoista. Kuovilan Heinäsuolla louhittiin 1800-luvulla rautamalmia. Kalkki on kuitenkin ollut alueella esiintyvistä hyödyllisistä mineraaleista tärkein. Kuovilassa on useita kalkkiesiintymiä, joita on aikoinaan louhittu muun muassa Valkjärven kartanon seudulla; kaivostoiminnasta kertovat esimerkiksi tilan nimi "Gruväng" (Kaivosniitty), mainitun tilan takana (Saloon päin) yhä löytyvä vanha kaivoskuilu sekä Kalkroho-niminen järvi.

Valkjärven kartanon läheisyydessä sijainneessa Lustigkullan kalkkilouhoksesta on löydetty sinkkivälkettä ja Jemmerdalin vastaavasta granaattikiteitä. Maaperästä johtuen Kuovilassa kasvaa niin kutsuttuja kalkinsuosijakasveja, kuten luonnonvarainen metsälehmus, pähkinäpensas ja imikkä. Soilta löytyy jopa vaivaiskoivua.

Kuovilan alue Kiskon, Tenholan ja Perniön pitäjien välissä on ollut, ja on edelleen, laaja erämaa-alue, minkä vuoksi puutavaraa oli hyvin saatavilla. Nykyään osa alueesta on Kuovilan luonnonsuojelualuetta. Marsalkka Mannerheim on käynyt metsästämässä Kuovilassa 1930-luvulla.

Kuovilasta läheltä Kiskon rajaa on löytynyt reiällinen nuijakivi esikeraamiselta kaudelta. Ensimmäinen maininta historiallisissa lähteissä Kuovilasta on Lögedoxin verotuskunnasta 1552. Kuovilan ovat omistaneet Lars Torstesson, Nils Boije ja Raaseporin kreivi Gustaf Adolf Leijonhufvud. Kuovilassa on poltettu miiluja ja hiilet toimitettiin Kosken Kimröökitehtaalle.

Kuovilan Valkjärven kartanon omisti Julinin suku vuodesta 1822 (Valkjärvi kuului Kosken kartanoon Perniön puolella), ja Albert von Julin lahjoitti tontin ja hirret kansakoululle 1908. Kuovilan ensimmäiset opettajat, Laura Karlsson ensin ja myöhemmin Ilma Soinamo, opettivat sekä suomen- että ruotsinkielisiä. Julin lahjoitti maapohjan Kuovilassa myös rantarataa varten. Valkjärven kartanon pelto nykyisen rantaradan vieressä, aseman kohdalla, on vielä vuonna 1844 ollut järvi, mutta kuivattu joskus 1850-luvulla. Kaivuutyön sanotaan kestäneen 5–6 vuotta.

Rantarata valmistui syksyllä 1899, ja Kuovilan asemarakennuksen on suunnitellut arkkitehti Bruno Granholm. Kullaanjärven yli rakennettiin rautatiesilta, ja sitä rakentamassa oli 1930-luvulla työttömiä Turun Raunistulasta. Turun ja Helsingin välillä kulkeneet junat ovat pysähtyneet Kuovilan seisakkeella. Nykyään Kuovilan asemarakennus on yksityiskäytössä.

Kuovilan ensimmäisen auton, Viiksihoppa-Fordin, omisti 1936 Armas Soisalo (ent. Ahlfors). Kuovilaan ei ole koskaan ollut linja-autoliikennettä, mutta rautateitse pääsi joka päivä sekä Helsinkiin että Turkuun päin.

Vuonna 1958 Kuovilaan valmistui TUL:n urheiluopisto Kisakeskus, ja asfaltilla päällystetty tie rakennettiin Pohjan kirkonkylältä Kuovilaan. Tie Kuovilan asemalta eteenpäin Kosken kartanolle on edelleen samassa kunnossa kuin von Julinien aikaan. Tielinja Koski–Fiskars piti kauppakollegion ja maaherran velvoituksen mukaan raivata jo 1764, mutta Kuovila–Koski-tie ei ole vielä valmistunut.

• Pohjan pitäjän historia I - III^{lähde tarkemmin?}
• Karjaan Seutu -lehti, 1984–1985, Kuovilan kolme vuosisataa artikkelisarja, kirj. Lasse Elomaa ja Lars Savonen^{lähde tarkemmin?}
• Who´s Who in America (34th published book)^{lähde tarkemmin?}