Kuolleiden runoilijoiden seura

Neil Perry (Robert Sean Leonard), Todd Anderson (Ethan Hawke), Knox Overstreet (Josh Charles), Charlie Dalton (Gale Hansen), Richard Cameron (Dylan Kussman), Steven Meeks (Allelon Ruggiero) ja Gerard Pitts (James Waterston) ovat yliopistokoulutukseen valmistavan Weltonin akatemian viimeisen vuoden opiskelijoita. Akatemian rehtori Gale Nolan (Norman Lloyd) tiivistää koulun ilmapiirin sanoihin ”perinne, kunnia, kuri ja erinomaisuus”. Sekä Neil että Todd joutuvat kestämään vanhempiensa taholta kovaa painetta menestyä ja ryhtyä lääkäriksi sekä lakimieheksi. Todd tahtoo kuitenkin ryhtyä kirjailijaksi.

Poikien uuden äidinkielenopettajan, John Keatingin (Robin Williams), uudet opetusmenetelmät ovat erittäin epätavalliset verrattuna Weltonin akatemian omiin normeihin. Keating viheltelee yhtenään kappaletta Orkesterialkusoitto 1812 ja vie pojat ulos luokasta opettaakseen heille, mitä sanonta carpe diem todella merkitsee. Hän kertoo oppilailleen, että nämä voivat, jos uskaltavat, kutsua häntä nimellä ”Oi, kapteeni! Minun kapteenini!” viitaten erääseen Walt Whitmanin runoon. Eräällä oppitunnilla Keating pyytää Neiliä lukemaan heidän runoutta käsittelevän oppikirjansa johdannon, jossa kuvaillaan runouden laadun määrittelemiseksi luotua matemaattista kaavaa. Keating pitää kaavaa naurettavana ja neuvoo oppilaitaan repimään johdannon kirjastaan erään kollegansa tyrmistykseksi. Myöhemmin Keating määrää oppilaansa nousemaan pulpetille, jotta he voisivat katsella maailmaa uudella tavalla. Keatingin innoittamina pojat elvyttävät salaa koulun kirjallisuuskerhon, ”Kuolleiden runoilijoiden seuran”, johon myös Keating aikoinaan kuului. Kerho kokoontuu säännöllisesti eräässä koulun mailla sijaitsevassa luolassa.

Itseluottamuksen puutteessa Todd ei kykene tekemään Keatingin heille määräämää kotitehtävää eli kirjoittamaan omaa runoa. Keating määrää pojan tekemään itseilmaisuharjoituksen, ja kun poika tekee viimein työtä käskettyä, Keating käsittää, miten suuret kyvyt tällä oikein on. Charlie julkaisee koulun lehdessä nimettömän artikkelin julistaen, että tyttöjen tulisi saada myös käydä Weltonin akatemiaa. Sen seurauksena koulussa järjestetään kysely, jonka aikana Charlie tarjoutuu välittämään koulun johtajalle puhelun Jumalalta väittäen Jumalan tukevan hänen vetoomustaan. Rehtori raivostuu pojan tempauksesta suunnattomasti. Saatuaan rehtorilta moitteita opetusmenetelmistään Keating pyytää poikia olemaan ”viisaita, ei tyhmiä” heidän protestoidessaan järjestelmää vastaan.

Knox tapaa Chris-nimisen tytön (Alexandra Powers) ja rakastuu tähän. Koska hän on juuri huomannut tuntevansa syvää rakkautta myös runoutta kohtaan, hän päättää käyttää sitä hyväkseen kosiskellessaan tyttöä. Hän esittää yhden tytölle kirjoittamistaan runoista koko luokalle ja saa Keatingilta suosinosoituksia niin sydämellisen rakkausrunon luomisesta. Knox vierailee Chrisin käymässä julkisessa koulussa ja lukee tytölle samaisen runon. Hän onnistuu myöhemmin taivuttelemaan tytön lähtemään kanssaan katsomaan erästä näytelmää. Neil tahtoo ryhtyä näyttelijäksi, mutta tietää isänsä (Kurtwood Smith) pitävän näyttelijän ammattia humpuukina. Isänsä tietämättä Neil osallistuu kuitenkin koe-esiintymiseen saadakseen itselleen Puckin roolin Kesäyön unesta eräästä pienestä teatterista. Neilin isä saa tietää asiasta ja määrää poikansa luopumaan roolista. Neil pyytää Keatingilta neuvoa, ja opettaja opastaa Neiliä puhumaan isälleen, jotta tämä ymmärtäisi poikansa tunteita. Neil ei saa kuitenkaan kerätyksi tarpeeksi rohkeutta tehdä niin. Sen sijaan hän jatkaa Puckin roolissa vastoin isänsä toiveita. Kun näytelmä viimein esitetään, Neilin raivostunut isä saapuu paikalle näytelmän lopussa. Hän vie Neilin kotiin ja kertoo hänelle aikovansa lähettää hänet kadettikouluun ja sen jälkeen Harvardin yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä. Neil ei voi sietää ajatusta moisesta tulevaisuudesta, muttei pysty myöskään selittämään tunteitaan isälleen. Niinpä hän päätyy tekemään itsemurhan.

Neilin vanhempien pyynnöstä rehtori aloittaa koulussa tutkinnan. Richard tapaa koulun päättäjät ja johtokunnan. Myöhemmin Charlien usutuksesta Richard myöntää vasikoineensa Kuolleiden runoilijoiden seurasta ja tehneensä Keatingista syntipukin. Hän taivuttelee myös muita julistamaan, että Keating olisi ollut kaiken takana. Charlie lyö Richardia ja joutuu myöhemmin erotetuksi akatemiasta. Todd kutsutaan Nolanin toimistoon, missä pojan vanhemmat odottavat häntä. Nolan pakottaa Toddin myöntämään olevansa yksi Kuolleiden runoilijoiden seuran jäsenistä. Sen lisäksi Todd pakotetaan allekirjoittamaan asiakirja, jossa hän syyttää Keatingia oman vaikutusvaltansa väärinkäytöstä, kirjallisuuskerhon henkiinherättämisestä sekä siitä, että tämä rohkaisi Neiliä toimimaan vastoin isänsä määräyksiä. Todd huomaa, että kaikki muut pojat ovat jo allekirjoittaneet asiakirjan, ja joutuu sitten isänsä painostuksesta lisäämään siihen myös oman allekirjoituksensa. Allekirjoitusten myötä Keating saa potkut.

Pojat palaavat äidinkielenluokkaan, missä heitä opettaa tällä kertaa Nolan itse. Nolan määrää pojat lukemaan oppikirjansa johdannon vain saadakseen huomata, että jokainen heistä on repinyt kyseiset sivut irti. Keating saapuu luokkaan hakemaan muutamia tavaroitaan, ja Todd paljastaa hänelle, että heidät peloteltiin allekirjoittamaan hänen ilmiantonsa. Nolan määrää Toddin olemaan hiljaa ja vaatii Keatingia lähtemään luokasta. Juuri kun Keating on poistumassa ovesta, Todd voittaa pidättyvyytensä ensimmäistä kertaa ja huutaa ”Oi, kapteeni! Minun kapteenini!” nousten samalla pulpetilleen. Nolan varoittaa Toddia ja vaatii tätä istumaan alas erottamisen uhalla. Suurin osa luokasta nousee kuitenkin pulpetilleen ja katsoo Keatingia Nolanin määräyksistä huolimatta. Lopulta Nolan antaa periksi. Keating lähtee luokasta onnellinen ilme kasvoillaan.