Seitsemän kuolemansyntiä

Seitsemän kuolemansyntiä ovat varhaisessa kristillisessä opetuksessa käytetyssä paheiden luokituksessa pääpaheita, joista muut synnit seuraavat. Seitsemän kuolemansyntiä ovat Danten Jumalaisen näytelmän mukaan lajiteltuna pahimmasta laskevassa järjestyksessä näin:

  1. Ylpeys (turhamaisuus)
  2. Kateus
  3. Viha
  4. Laiskuus
  5. Ahneus
  6. Ylensyönti
  7. Himo
Hieronymus Boschin maalaus seitsemästä kuolemansynnistä vuodelta 1450 (iso kuva).

Teologia

Läntisessä (erityisesti roomalaiskatolisuudessa) kristillisessä teologiassa synnit jaetaan lieviin ja vakaviin synteihin. Teologisessa terminologiassa vakavia syntejä nimitetään kuolemansynneiksi (lat. peccata mortalia), koska ne johtavat hengelliseen kuolemaan - eroon Jumalasta. Lieviä syntejä nimitetään veniaalisynneiksi (lat. peccata venialia). Seitsemän "kuolemansyntiä" eivät ole varsinaisessa mielessä kuolemansyntejä, vaan pääpaheitalähde?.

Historia

Seitsemän kuolemansynnin lista tunnetaan jo Cassianus Roomalaisen ja Gregorius Suuren teologiasta.[1] Heitä ennen vastaavan listauksen on tehnyt Euagrios Pontoslainen. Euagrios luetteli kahdeksan pahaa ajatusta, jotka aiheuttavat halun tehdä syntiä:[2]

  1. ylensyönti (γαστριμαργία, gastrimargía)
  2. haureus(πορνεία, porneía)
  3. rahanhimo (φιλαργυρία, filagyría )
  4. masennus (λύπη, lýpē)
  5. viha (ὀργή, orgé)
  6. välinpitämättömyys (ἀκηδία, akēdía)
  7. kunnianhimo (κενοδοξία, kenodoksía)
  8. ylimielisyys (ὑπερηφανία, hyperefanía)

Cassianus Roomalaisen luettelo on vastaava.[3]

Tuomas Akvinolainen lajitteli 1200-luvulla törkeimmät synnit (tai joidenkin näkemysten mukaan paheet), joihin ihminen voi syyllistyä. Katolisen kirkon katekismus mainitsee ne "pääsynteinä, jotka kristillinen perinne on tuonut esille" ja kuten Tuomas Akvinolaisen hyve-etiikka muutoinkin, ne ovat oleellinen osa katolisen kirkon kanonisoimaa arvomaailmaa. Kuolemansynnit voitiin ymmärtää tiettyjen ihmisryhmien ja säätyjen paheiksi. Esimerkiksi ylpeys oli erityisesti aateliston ja ritarien, kateus talonpoikaiston, viha hallitsevien ruhtinaiden, hengellinen laiskuus papiston ja kirkon sekä oppineiden, ahneus porvariston, kohtuuttomuus ja juoppous kenen tahansa, irstaus ja hekumallisuus erityisesti ylioppilaiden synti. Katolisessa kirkossa vakiintui keskiajalla seuraava kuolemansyntien luettelo:

  1. Ylpeys (turhamaisuus) (superbia)
  2. Kateus (invidia)
  3. Viha (ira)
  4. Laiskuus (tristitia)
  5. Ahneus (avaritia)
  6. Ylensyönti (gula)
  7. Himo (luxuria)

Katolinen teologia

Kuolemansynnit ovat syntejä, jotka rikkovat ihmisen suhteen Jumalaan; suhde Jumalaan palautetaan anteeksiannolla, joka on tarjolla kahdessa sakramentissa: kastamattomille kasteessa ja kastetuille ripissä. Sakramentaalinen armo palauttaa kuolemansynnin tehneen armon tilaan - armon tilassa kuollut ihminen pelastuu. Katumaton kuolemansynti johtaa siten kadotukseen. Veniaalisynnit vahingoittavat ihmistä ja hänen suhdettaan Jumalaan, mutta eivät katkaise sitä kokonaan, eivätkä siis johda katumattomina kadotukseen.

Katolisen moraaliopetuksen mukaan kuolemansynti on synti, jossa kolme seuraavaa ehtoa täyttyvät:[4]

  1. Vakava asia
  2. Tietämys asian vakavuudesta
  3. Vapaa suostumus

Henkilö siis tekee vapaasta tahdosta, kenenkään pakottamatta, täysin tietäen tekonsa olevan vakava synti, vakavan rikkeen Jumalan tahtoa vastaan. Kuolemansyntiin ei voi pakottaa ja tietämättömyys teosta vähentää siitä seuraavaa syyllisyyttä.[5]

Nimitys kuolemansynti ei sinällään kuvaa synnin moraalista ulottuvuutta, vaan kuvailevat enemmänkin niitä tyypillisiä syntejä (jotka edellä mainituista ehdoista riippuen voivat olla joko vakavia tai lieviä), joihin ihminen helposti elämänsä aikana syyllistyy. Ne ovat pääpaheita, joista muut synnit seuraavat.[6]

Luterilainen teologia

Luterilaisessa teologiassa jako veniaali- ja kuolemansynteihin on olemassa, joskaan ei kovin usein käytetty. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa kuitenkin liitytään siihen perustavanlaatuiseen yhteisymmärrykseen katolisten kanssa, että jako lieviin ja vakaviin synteihin voidaan tehdä ja että kuolemansynti tuhoaa ihmisen suhteen Jumalaan.[7]

Nykyajan seitsemän suurta syntiä

Arkkipiispa Gianfranco Girotti vertasi seitsemää yksilöä koskevaa kuolemansyntiä nykyajan suuriin sosiaalisen tason synteihin [8][9]. Nykyajan suuriksi synneiksi hän määritteli:

  1. Ympäristön saastuttaminen
  2. Geenimanipulaatio
  3. Ylenpalttisen vaurauden kerääminen
  4. Köyhyyden aiheuttaminen
  5. Huumekauppa ja huumeiden käyttö
  6. Moraalisesti kyseenalaiset kokeilut
  7. Ihmisen perusoikeuksien rikkominen

Näiden lisäksi arkkipiispa mainitsi erikseen myös abortin ja pedofilian. Tämän listan on joskus virheellisesti tulkittu määrittelevän uudelleen seitsemän kuolemansyntiä.[10]

Kulttuurillisia viittauksia
  • Kuolemansyntejä on käytetty tehokeinoina kirjallisuudessa ja elokuvissa, joista kuuluisin lienee elokuva "Seitsemän".
  • Kurt Weillin säveltämä Bertolt Brechtin libretto Seitsemän kuolemansyntiä ("Die 7 Todsünden der Kleinbürger"), laulubaletti (ballet chanté) sopraanolle, mieskvartetille ja orkesterille (1933).
  • Kuolemansyntejä on käytetty myös manga- ja animesarja Fullmetal Alchemistissa homunculusten niminä.
  • Nanatsu no Taizai -nimiseen mangaan perustuva animesarja The Seven Deadly Sins, jossa päähenkilöinä toimivat seitsemään kuolemansyntiin löyhästi perustuvat henkilöhahmot.
  • Lapinlahden Linnut -yhtye on tehnyt sketsiviihdesarjan nimeltä Seitsemän kuolemansyntiä, jonka nimi viittaa joka jaksossa esitettävään tarinaan, johon liittyy yksi synneistä.
  • Suomalainen räp-artisti Konna julkaisi vuonna 2010 albumin ”Sei7semän” mikä käsittelee seitsemää kuolemansyntiä.

Lähteet
  1. Katolisen kirkon katekismus (=KKK), artikla 1866.
  2. “Evagrius of Pontus - Eight Logismoi (thoughts)- original Greek Text with English translation” (One of the most extensive resources on the internet for the study of early Christianity) Early Church Texts. Viitattu 20.12.2017. (englanniksi)
  3. Pyhä Cassianus Roomalainen: ”Kahdeksasta pahasta ajatuksesta”, Filokalia, I osa. Kokoelma pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia. Koonneet pyhät Makarios Notaras ja Nikodeemos Athosvuorelainen, s. 113–140. Toinen painos 1988. Suomentanut sisar Kristoduli (Lampi). Pieksämäki: Valamon ystävät r.y., 1988. ISBN 951-99931-7-7.
  4. KKK 1857.
  5. KKK 1860.
  6. KKK 1866.
  7. Augsburgin tunnustuksen puolustus, artikla IV, osa Rippi ja hyvitysteot. (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. BBC News
  9. Iltalehti
  10. NULL: Littering Not New "Deadly Sin," Bishops Clarify ZENIT - English. 11.3.2008. Arkistoitu 26.2.2019. Viitattu 25.2.2019. (englanniksi)

    Kirjallisuutta
    • Pyhä Cassianus Roomalainen: ”Kahdeksasta pahasta ajatuksesta”, Filokalia, I osa. Kokoelma pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia. Koonneet pyhät Makarios Notaras ja Nikodeemos Athosvuorelainen, s. 113–140. Toinen painos 1988. Suomentanut sisar Kristoduli (Lampi). Pieksämäki: Valamon ystävät r.y., 1988. ISBN 951-99931-7-7.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.