Kuolemanottelu

Kuolemanottelu oli kuuluisa jalkapallo-ottelu, jonka pääasiassa ukrainalaisten Kiovan Dynamon ja Kiovan Lokomotivin seurajoukkueiden pelaajista koottu joukkue pelasi Ukrainaa miehittäneen natsi-Saksan Luftwaffesta koottua Adler-joukkuetta (usein mainittu nimellä Flakelf) vastaan Kiovassa 9. elokuuta 1942.

Ottelun juliste

Ottelua oli mainostettu etukäteen ja sillä oli paljon katsojia. Ukrainalaiset pelasivat Start-nimisenä joukkueena. Myöhemmin Neuvostoliiton sotapropagandassa esitetyn ja myöhemmin laajalle etenkin vuonna 1962 valmistuneen neuvostoliittolaisen elokuvan Treti taim kautta levinneen version mukaan saksalaiset, oltuaan puoliajalla 3–1-häviöllä, ilmoittivat Startin pelaajille, että nämä ammutaan, mikäli ukrainalaisjoukkue voittaa. Tästä huolimatta ukrainalaiset pelasivat toisen puoliajan tosissaan ja voittivat ottelun 5–3. Tämän jälkeen tarinan mukaan suurin osa Startin pelaajista vietiin Babyn Jariin ja ammuttiin.[1]

Todellisuudessakin kahdeksan pelaajista vangittiin viikko ottelun jälkeen, joskaan ei ole selvyyttä siitä, oliko itse ottelulla mitään tekemistä vangitsemisen kanssa. Vangituista pelaajista Mykola Korotkyh' oli saksalaisten keräämällä listalla epäillyistä NKVD:n upseereista, Korotkyh' kuoli vankilassa kuulustelujen aikana. Kiovan Dynamo toimi koko Dynamo-organisaation tavoin Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n alaisuudessa, joten useilla pelaajista oli yhteyksiä viranomaisiin. Volodymyr Balakin vapautettiin kun kävi ilmi ettei hän ollut Dynamon joukkueesta.

Loput pidätetyistä lähetettiin tämän jälkeen Syretsin keskitysleiriin, jossa kolme heistä (puolustaja Oleksi Klymenko, hyökkääjä Ivan Kuzmenko ja maalivahti Mykola Trusevytš) ammuttiin noin puoli vuotta myöhemmin osana suurempaa, kostona vastarinnasta suoritettua joukkoteloitusta. Trusevytš oli aiemmin ilmiantanut joukkuetovereitaan NKVD:lle Kiovan Dynamossa pelatessaan, mutta kolmikko valikoitui teloitetuksi ilmeisesti koska kuuluivat leirillä samaan SS:n valvomaan tienrakennusryhmään. Loput vangituista pelaajista työskentelivät muissa tehtävissä ukrainalaisten poliisien vartioinnissa ja selvisivät vankileiriltä hengissä. Pavlo Komarov teki leirillä yhteistyötä saksalaisten kanssa ja vetäytyi miehitysjoukkojen mukana, emigroituen sodan jälkeen lopulta Kanadaan.

Pieni osa Startin pelaajista vangittiin sodan jälkeen syytettynä kollaboraatiosta saksalaisten kanssa ja tuomittiin eripituisiin pakkotyötuomioihin, Juri Tšerneha kuoli neuvostoliittolaisella vankileirillä Arkangelin alueella vuonna 1947. Hänen osaltaan syytteet hylättiin ja kunnia palautettiin postuumisti vuonna 1997.

Saksalainen Stuttgarter Zeitung -sanomalehti toi ottelun ja sen jälkeiset tapahtumat julkisuuteen vuonna 1973 julkaistussa artikkelissa. Siinä esitetyn perusteella käynnisti Hampurin osavaltion korkein oikeus tutkinnan mahdollisista otteluun liittyvistä sotarikoksista, ja pyysi Neuvostoliiton viranomaisilta virka-apuna todistajanlausuntoja ja mahdollista todistusaineistoa. Neuvostoliittolaisten yhteistyöhalusta huolimatta ei merkittäviä todisteita otteluun liittyvästä rikoksesta kuitenkaan löytynyt, ja oikeusistuin lopettikin siten rikosepäilyn tutkinnan vuonna 1976.[2][3][4][5]