Kuolemankello

Kuolemankello (Hadrobregmus pertinax) on jumilaji, jonka elinympäristö on lahoava puu. Aikuinen kuolemankello on musta ja noin 4–5 mm pitkä. Etuselän takanurkissa on keltaiset karvatupsut. Toukat ovat noin 5 mm pitkiä, vaaleita ja käyriä. Toukat elävät lahoavassa puussa.[2] Toukkavaihe kestää useita vuosia.[3]

Kuolemankello
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Yläheimo: Jumimaiset Bostrychoidea
Heimo: Puunkaivajat Anobiidae
Suku: Hadrobregmus
Laji: pertinax
Kaksiosainen nimi

Hadrobregmus pertinax
(Linnaeus, 1758)
Katso myös

  Kuolemankello Wikispeciesissä
  Kuolemankello Commonsissa

Kuolemankellon nimi tulee kellon tikitystä muistuttavasta äänestä, joka syntyy kun uros iskee päätään puuta vasten.[2] Äänen tarkoitus on naaraiden houkuttaminen.[3]

Kuolemankellot ovat pahimpia rakennusten tuhohyönteisiä Suomessa. Ne kestävät pakkasta, joten talon talveksi kylmilleen jättäminen ei tapa niitä.[3] Koska kuolemankellot elävät vain lahoavassa puussa, niiden esiintyminen talon rakenteissa on viite kosteusvaurioista. Kosteusvaurioiden korjaaminen hävittää myös kuolemankellot.

Lähteet
  1. Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Kuolemankello – Hadrobregmus pertinax Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Yleisimpiä puurakennusten tuhohyönteisiä Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskus. Viitattu 7. huhtikuuta 2007.
  3. Restaurointikuvasto: Kuolemankello Museovirasto. Arkistoitu 7.7.2007. Viitattu 7. huhtikuuta 2007.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.