Kuokkalan silta

Kuokkalan silta (aikaisemmin Jyväsjärven silta) yhdistää Jyväskylän keskustan Lutakon kautta Kuokkalaan. Se on hyvin näkyvällä paikalla Jyväskylän kaupunkikuvassa.[4] Sillan ylittävän kadun nimi on Siltakatu. Silta valmistui vuonna 1989. Valmistuessaan se oli Suomen neljänneksi pisin tiesilta[1] ja pisin teräsbetonikantinen liittopalkkisilta. Rakentamiseen osallistui keskimäärin 40 henkilöä.[2] Sen pituus on 480 metriä jännevälien ollessa 50, 67, 78, 90, 78, 67 ja 50 metriä.[1] Sillan hyödyllinen leveys on 15,5 metriä, josta ajorataa on 7 metriä ja kevyen liikenteen kaistojen leveys 4,25 metriä. Kadun linjaus sillalla on kaareva pysty- ja vaakasuunnassa.[5]

Kuokkalan silta
Ajokaistoja 2
Ylittää Jyväsjärvi
Sijainti Jyväskylä
Siltatyyppi teräsbetonikantinen liittopalkkisilta[1]
Pisin jänneväli 90[1] m
Pituus 480[1] m
Leveys 15,5[1] m
Korkeus 15[2] m
Alituskorkeus 11[3] m
Avattu liikenteelle 23.10.1989
Koordinaatit 62°14′03.7″N, 025°45′51.6″E
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Perustamisolosuhteet siltapaikalla olivat poikkeuksellisen vaikeat. Jyväsjärven leveys siltapaikalla on noin 440 metriä ja järven keskialueella on noin 200–250 metriä leveä painnane, jossa syvyys on 13–15 metriä. Pohjalla on 4–8 metrin paksuinen pehmeä savi- ja silttikerros, jonka alapuolella on 10–30 metrin paksuinen silttikerros. Kallio on syvimmillään 50–55 metrin syvyydessä. Sillan ali Päijänteeltä Jyväskylän satamaan kulkeva laivaväylä vaatii 11 metrin vapaan korkeuden ja 40 metrin leveyden.[4]

Silta Jyväskylässä kuvattuna Vesilinnasta kesällä 2008.

Jyväskylän kaupunki suunnitteli siltaa vuodesta 1979 lähtien. Insinööritoimisto Helander & Nirkkonen teki sillan alustavan suunnittelun ja jännitetyn betonisiltavaihtoehdon urakkalaskentaa varten. Vuoden 1987 alussa olleessa urakkakyselyssä terässiltavaihtoehdot osoittautuivat betonivaihtoehtoja halvemmiksi. Kaupunki ja oululainen Insinöörityö Oy solmivat urakkasopimuksen sillan rakentamisesta 60 miljoonan markan urakkasummalla 7.5.1987. Silta rakennettiin Insinööritoimisto Juola ja Rantakokko Ky:n suunnitteleman vaihtoehdon mukaisena.[4]

Sillan pääkannattimina on kaksi kaartuvien viisteiden avulla maisemaa myötäilevää teräksistä levypalkkia, jotka on yhdistetty toisiinsa ristikoilla. Pääkannattimet ovat Rautaruukin hienoterästä, Rautaruukin rakenneterästä käytettiin yhteensä 1 500 tonnia. Poikkisuunnassa jännitetty betoninen kansilaatta tukeutuu pääkannattimiin. Sillalle rakennettiin keskiaukon molemmin puolin katolliset erkkerit jalankulkijoiden levähdyspaikoiksi. Sillan kuusi välitukea perustettiin ensimmäistä kertaa Suomessa betonilla täytettyjen teräsputkipaalujen varaan.[5] Tukien yläosat ovat muotoiltuja, vinoseinäisiä pilareita. Päällysrakenteen asentamisen vaativuutta lisäsi sillan kaarevuus, moniaukkoisuus ja viistellisyys. Rakenne asennettiin kahdessa osassa. Lähes 900 tonnia painavat puolikkaat koottiin useassa eri vaiheessa maatukien takana ja työnnettiin paikalleen vaihesiirtomenetelmällä. Sillan kansilaatta valettiin viidessä eri vaiheessa. Silta avattiin liikenteelle 23.10.1989 ja samalla nimi vaihdettiin Jyväsjärven sillasta Kuokkalan sillaksi.[6]

Lähteet

  • Aitta, Seppo: Siltojemme historia (History of Finnish bridges). Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6.

Viitteet

  1. Kuokkala Ponvia. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 7.9.2010.
  2. Anna Kivinen: Tempaus, joka voi tappaa. Keskisuomalainen, 11.8.2009, s. 3.
  3. Matti Grönroos: Sillat (Muita merkittäviä siltoja) mattigronroos.fi. Viitattu 25.7.2009.
  4. Aitta s.239
  5. Aitta s.240
  6. Aitta s.241

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.