Kunnan-Antti

Kunnan-Antin isovanhemmat isän puolelta olivat kalastajasaamelainen, metsästäjä Antti Mikkelinpoika Aikio (1847–1877) ja Inka (Leski-Matin) Aikio, myöh. Sarre, o.s. Valle (1855–1937), joka samoin oli kalastajasaamelainen.[3] Termi kalastajasaamelainen viittaa inarinsaamelaisiin.

Kunnan-Antin isä oli talokas, kalastaja ja poronhoitaja Antti Antinpoika (Ingan Antti) Aikio (1874–1949), joka oli kotoisin Paatsjoen Ulkuniemestä. Nuorena miehenä hän lähti töihin Norjan Pykeijaan, missä hän tapasi tulevan vaimonsa, Aili Andreaksentytär Palton (1873–1952), joka oli kotoisin Väylän Palttoniemestä. Kun Aili tuli raskaaksi, he menivät naimisiin vuonna 1896 ja asettuivat asumaan Ailin kotitaloon Palttoniemeen, josta he ostivat itselleen puolet. Antti Antinpoika Aikio toimi monissa kunnallisissa luottamustehtävissä.[4] Antti on osallistunut inarinsaamelaisten edustajana saamelaiskonferensseihin Jokkmokkissa 1953, Karasjoella 1956, Inarissa 1959 ja Tanassa 1965. [5]

Inarin kunnan esimies Matti Lehtola piti Kunnan-Anttia nuorena lahjakkaana ihmisenä, ja tästä syystä tämä koulutti hänestä itselleen seuraajan.[6]

Hänet valittiinkin kunnan esimieheksi vuonna 1919, ja hän toimi tässä tehtävässä vuoteen 1938 saakka. Tänä aikana hän kävi kirjurin kurssin Helsingissä vuonna 1924 sekä myöhemmin muita kunnallisalan kursseja.

Vuonna 1938 hänet kutsuttiin johtajaksi Pohjoismaiden Yhdyspankin uuteen konttoriin Ivaloon. Hän kuitenkin jatkoi kunnallislautakunnan puheenjohtajana vuoden 1951 loppuun ja tämänkin jälkeen kunnallisissa luottamustehtävissä: kunnallisvaltuuston puheenjohtajana 1954–1956 ja jäsenenä 1961–1964, sekä kunnallishallituksen puheenjohtajana 1954–1956 ja jäsenenä 1959–1964. Hänellä oli myös eri lautakuntien jäsenyyksiä vuosina 1946–1967.

Hän oli myös kunnan edustajana Maalaiskuntien Liitossa, eri kuntainliitoissa ja Lapin Maakuntaliitossa. Hän pyrki myös useita kertoja kansanedustajaksi ja presidentin valitsijamieheksi, mutta ei tullut valituksi.[7]

Koulutusasioissa sodan jälkeen Kunnan-Antti oli sitä mieltä, että valtion piti vastata koulujen ylläpidosta myös saamelaisalueella. Veli-Pekka Lehtolan (2012) mukaan hän näyttäisi olleen samalla kannalla kuin Inarin kirkkoherra Aho, joka oli ilmoittanut Lapin sivistysseuralle, etteivät häntä kiinnostaneet lainkaan lappalaisten “oma-koulu-hankkeet”.[8]

Kunnan-Antti oli naimisissa Anna Katri Pekantytär Aikion (1900–1941) kanssa vuodesta 1922 lähtien, mutta he erosivat vuonna 1934. Toisen avioliiton hän solmi v. 1936 Elsa Maria Aikion (1907–1995) kanssa.[9] Toinen avioliitto oli lapseton, mutta ensimmäisestä avioliitosta oli Kunnan-Antilla seuraavat lapset:[10]

• Tellervo Aikio (myöh. Pietilä), s. 1922.
• Aili Aikio (myöh. Soininen), s. 1923.
• Eero Aikio (myöh. Avaskari, 1927–2009), pankin kamreeri.
• Rauna Aikio (myöh. Avaskari, myöh. Kaukovalta), s. 1928.

Kunnan-Antin puolisot olivat saamelaisia.

• Aikion sukukirjan laatija Rauna Kaukovalta on Kunnan-Antin tytär.
• Inarilainen kunnallispoliitikko Anu Avaskari (s. 1956, Tornio) on Eero Avaskarin lapsi ja Kunnan-Antin pojantytär.[11]

• Rauna Kaukovalta: Sukukirja Inarin Aikioista. Waasa Graphics, Vaasa, 2015. ISBN 978-952-93-6034-5.
• Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiset suomalaiset – Kohtaamisia 1896–1953. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 2012. ISBN 978-952-222-331-9. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1351/Tiede. ISSN 0355-1768.