Kunnallinen liikelaitos

Kunnallinen liikelaitos on jonkin kunnan tai kuntien omistama liiketoimintaa harjoittava organisaatio. Toiminta rahoitetaan maksutuloilla ja investoinnit tulorahoituksella sekä kunnallisverolla. Toimintaa säätelee kuntalaki.

Liikelaitosten tarkoitus on tuottaa kunnallisia palveluita. Tyypillisiä kunnallisia liikelaitoksia ovat esimerkiksi vesihuoltolaitokset ja satamat. Liikelaitosten avulla tuotetaan myös kuntien lakisääteisiä palveluita.[1]

Kunnallisia liikelaitoksia on kolmea tyyppiä:[2]

• kunnan liikelaitos
• kuntayhtymän liikelaitos
• liikelaitoskuntayhtymä

Kunnan liikelaitos on osa kunnan organisaatiota, kuntayhtymän liikelaitos vastaavasti osa kuntayhtymän organisaatiota. Ne eivät ole itsenäisiä oikeushenkilöitä eivätkä myöskään kirjanpitovelvollisia.[2] Niiden kirjanpito on kuitenkin eriytettävä kunnan tai kuntayhtymän kirjanpidossa.[3]

Liikelaitoskuntayhtymä on itsenäinen oikeushenkilö. Se on myös kirjanpitovelvollinen, jolle tulee laatia oma tilinpäätös.[2]

Liikelaitokset ovat konkurssikelvottomia.

Kunnalliset liikelaitokset on vapautettu eräistä veroista. Ne eivät maksa varainsiirtoveroa, eivät kiinteistöveroa oman kunnan alueella eivätkä tuloveroa elinkeinotoiminnasta oman kunnan alueella. Jos toimintaa harjoitetaan kunnan alueen ulkopuolella, tuloveroprosentti on 6,1828.[4][5] Euroopan komission kilpailuneutraliteettipäätöksien johdosta markkinoilla toimivat kunnalliset liikelaitokset tulee yhtiöittää vuoden 2014 loppuun mennessä uuden kuntalain mukaisesti.[6]

Vuonna 2011 Suomessa oli yhteensä 172 kunnallista liikelaitosta. Liikelaitoksia oli 71 kunnalla ja liikelaitokset toimivat 27 eri toimialalla. Suurin yksittäinen toimiala oli vesihuolto, jolla toimi 48 liikelaitosta. Energiahuollossa toimi 11 liikelaitosta ja satama-alalla 11 liikelaitosta.[7]