Kuningatar (shakki)

Kuningatar eli daami on shakkipelin voimakkain nappula. Pelin alussa molemmilla pelaajilla on yksi kuningatar, ja se sijoitetaan pelaajan puoleiselle reunariville kuninkaan viereen siten, että valkea kuningatar on valkealla ruudulla (d1), musta kuningatar mustalla ruudulla (d8). Shakkisiirtoja muistiin merkittäessä siitä käytetään Suomessa lyhennettä D, esimerkiksi englanninkielisissä maissa Q (Queen).

Musta kuningatar shakkilaudalla

Siirto

abcdefgh
8
8
77
66
55
44
33
22
11
abcdefgh
Kuningatarten sijainti pelin alussa.
abcdefgh
8
8
77
66
55
44
33
22
11
abcdefgh
Kuningattaren mahdolliset siirrot.

Kuningatar voi siirtyä yhden tai useamman ruudun verran suoraan eteenpäin, taaksepäin, sivulle tai viistoon, ei kuitenkaan hypätä oman tai vastapelaajan nappulan yli. Tällä tavoin sen voi siirtää joko tyhjään ruutuun tai ruutuun, jossa on vastapelaajan nappula, joka tällöin tulee lyödyksi ja poistetaan pelistä. Täten kuningattarella on sekä tornin että lähetin siirtomahdollisuudet.

Yleistä

Nappuloiden arvot

Kuningatar on yleensä hieman vahvempi kuin torni ja lähetti yhteensä, mutta hieman vähemmän vahva kuin kaksi tornia. Sen katsotaan vastaavan voimakkuudeltaan 9 sotilasta. Joskus matin voi tehdä sommitelmalla, joka edellyttää kuningattaren uhraamista, mutta muutoin on lähes aina epäedullista vaihtaa oma kuningatar mihin tahansa vastapelaajan nappulaan.

Kuningatar on vahvimmillaan, kun pelilauta on avoin, vastapelaajan kuningas huonosti suojattu tai kun vastapelaajalla on suojaamattomia nappuloita. Torniin tai lähettiin verrattuna se on huomattavasti vahvempi myös suljetuissa asemissa.

Strategia

Aloittelijat yrittävät usein kehittää kuningattarensa mahdollisimman pian pelin alussa siinä toivossa, että voisivat täten nopeasti hyökätä vastapelaajan asemiin ja tehdä nopean matin, esimerkiksi koulumatin. Kokenutta pelaajaa vastaan pelattaessa tällainen strategia on kuitenkin epäedullinen. Jos muita nappuloita ei ole vielä kehitetty, kuningatar joutuu helposti vastapelaajan uhkailujen kohteeksi. Koska sitä on epäedullista vaihtaa mihinkään muuhun nappulaan, vastapelaaja voi tällä tavoin pakottaa sen perääntymään. Kuitenkin skandinaavista puolustusta (1. e2-e4 d7-d5; 2: e4xd5 Dd8xd5), jossa musta siirtää kuningatarta jo toisella siirrollaan, on käytetty mestaritasonkin pelissä. Shakin suurmestari Hikaru Nakamura on käyttänyt Parhamin hyökkäystäkin (1. e2-e4 e7-e5; 2:Dd1-h5), vaikka sitä yleensä pidetään vain aloittelijoille sopivana avauksena.

Jos sotilas saadaan viedyksi viimeiselle riville, se korotetaan joksikin muuksi nappulaksi. Tavallisimmin kannattaa korottaa se kuningattareksi, koska se on pelin voimakkain nappula. Joskus, etenkin loppupelissä, kuningattareksi korottaminen saattaa kuitenkin johtaa pattiin. Tässä tilanteessa sotilas kannattaa korottaa joksikin muuksi upseeriksi.[1]

Kuningattarien vaihto merkitsee usein siirtymistä keskipelistä loppupeliin, joskin esiintyy myös loppupelejä, joissa useimmat muut nappulat on lyöty mutta kuningattaret jäljellä.

Historia

Shakkipelin edeltäjässä shatranjissa kuningattaren sijasta oli jokseenkin heikko nappula, visiiri, jota Persiassa kutsuttiin nimellä ferzin, myöhemmin firz. Eurooppalaisissa kielissä siitä käytettiin myös nimitystä ministeri. Alkujaan se saattoi siirtyä vain yhden ruudun verran viistoon. Vuoden 1300 aikoihin pelisääntöjä muutettiin siten, että se saattoi siirtyä kaksikin askelta, jolloin sen siirtomahdollisuudet olivat samat kuin lähetin samaan aikaan. Nappuloiden nykyiset liikkumissäännöt, jotka lisäsivät kuningattaren ja lähetin siirtomahdollisuuksia entiseen verrattuina, vakiintuivat Euroopassa pääosin 1400-luvulla. Turkissa ja Venäjällä noudatettiin kuitenkin 1700-luvulle saakka hieman poikkeavia pelisääntöjä, joiden mukaan kuningatar sai kerran pelin aikana siirtyä myös ratsun tavoin.

Puolan kielessä kuningattaresta käytetään nimeä Hetman, joka johtuu eräästä huomattavasta historiallisesta sotilaallis-poliittisesta virasta.

Lähteet
  • Edward R. Brace: An Illustrated Dictionary of Chess, s. 230–231, Hamlyn Publishing Group 1977, ISBN 1-55521-394-4
  • Leonard Barden: Play better Chess with Leonard Barden, s. 10, Octopus Book Limited 1980, ISBN 0-7064-0967-1
  • Henry Davidson: A Short History of Chess, McKay 1981, ISBN 0-679-14550-8
  • Harry Golombek: Golombek’s Encyclopedia of Chess, Crown Publishing 1977, ISBN 0-517-53146-1
  • David Hooper, Kenneth Whyld: The Oxford Companion of Chess, Oxford University Press 1992, ISBN 0-19-280049-3
  • Anne Sunnucks: The Encyclopedia of Chess, St. Martins Press 1970, ISBN 978-0-7091-1030-9

Viitteet
  1. Valo, Veikko: Shakin aakkoset (pdf) Koulushakki. Viitattu 3.1.2021.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.