Kuningas ja satakieli

Elokuvan valmistuminen kesti kaikkiaan yli 30 vuotta. Jo vuonna 1952 tuottaja André Sarrut toi ensi-iltaan elokuvan 62-minuuttisen version nimellä La Bergère et le ramoneur (Andersenin sadun mukaisesti ”paimentyttö ja nokikolari”). Grimault’n mielestä elokuva oli julkaistu keskeneräisenä, ja pitkään jatkunut yhteistyö Sarrut’n kanssa katkesi. La Bergère et le ramoneur vakuutti silti ainakin erään japanilaisen ranskanopiskelijan, Isao Takahatan, joka päätti hakeutua animaatioalalle sen innoittamana.[1] Isao Takahata tunnetaan toisena Studio Ghiblin perustajista.

Grimault ei luovuttanut, vaan kiisteli seuraavat vuosikymmenet elokuvan oikeuksista ja etsi rahoitusta viimeistelläkseen sen sellaiseksi, kuin hän ja Prévert olivat tarkoittaneet. Lopulta Grimault onnistui: Vuosina 1977−1980 elokuvaan animoitiin 45 minuutin verran lisämateriaalia, ja hän kelpuutti vuoden 1952 materiaalista omaan ”ohjaajan versioonsa” 42 minuuttia. Elokuvan musiikin Grimault tilasi puolalaiselta Wojciech Kilarilta, jolle hän antoi vapaat kädet säveltää mitä tämä halusi.[1]

Kuningas Kaarle V + III = VIII + VIII = XVI on Takykardian tyranni. Hän on rakastunut maalauksen paimentyttöön, mutta tyttö rakastaa viereisen maalauksen nokikolaria. Yöllä nuoret pakenevat tauluistaan. Heitä auttaa kuninkaan katolla asuva lintu. Elokuva kuvaa rakastavaisten pakomatkaa halki kaupungin, jossa heitä ahdistelevat kuninkaan poliisivoimat ja lopulta valtava mekaaninen robotti.