Ruotsin kansalliskirjasto

Ruotsin kansalliskirjasto[1] (ruots. Kungliga biblioteket, KB, "kuninkaallinen kirjasto") on Ruotsin kuningaskunnan kansalliskirjasto. Se arkistoi Ruotsissa painettua ja julkaistua kirjallisuutta. Tämä tehtävä sille langetettiin vuonna 1661, jolloin kirjasto sai kansalliskirjaston aseman.[2] Tieteellisenä kirjastona sillä on myös suuret kokoelmat ulkomaista kirjallisuutta. Kirjasto on sijainnut vuodesta 1878 nykyisellä paikallaan Tukholman Humlegårdenissa, arkkitehti Gustaf Dahlin suunnittelemassa rakennuksessa. Kävijöitä kirjastolla on vuosittain noin 170 000, ja siellä on työntekijöitä 374 (2009). Kirjaston kokoelmat ovat noin 90 hyllykilometrin suuruiset.

Kungliga biblioteket.

Kirjasto hankkii, säilyttää ja asettaa käyttöön Ruotsissa julkaistavat äänitteet, kuvamateriaalin ja painotuotteet. Kirjaston kokoelmat ovat avoinna kaikille, mutta toiminta suuntautuu ensisijaisesti tutkijoille. Ruotsalaisen kokoelman aineistoja ei saa lainata kotiin, vaan ne ovat käytettävissä kirjaston lukusaleissa. Suurinta osaa aineistosta säilytetään kirjavarastoissa, joista asiakas voi tilata ne käyttöönsä.

Kansalliskirjasto on valtion viranomainen, joka kuuluu koulutusministeriön alaisuuteen. Kirjasto on myös humanistinen tutkimuskirjasto, joka ostaa tutkimuskirjallisuutta monella kielellä.

Kokoelmat

Kirjaston kokoelmissa on runsaat 20 miljoonaa yksikköä. Kirjojen lisäksi ne sisältävät muun muassa julisteita, sanomalehtiä, käsikirjoituksia ja mainospainotuotteita. Audiovisuaaliset kokoelmat käsittävät yli 7 miljoonaa tallennettua tuntia. Kirjasto ylläpitää henkilöarkistoja, muun muassa Astrid Lindgrenin, August Strindbergin ja Dag Hammarskjöldin arkistot kuuluvat kokoelmiin.

Vapaakappaleet

Nykyisen vapaakappalelain mukaan tulee Ruotsissa levitettävien painotuotteiden julkaisijoiden lähettää yksi kappale kutakin julkaisua Kansalliskirjastoon ja kuuteen muuhun tutkimuskirjastoon. Musiikin, elokuvien, TV- tai radio-ohjelmien julkaisijoiden tulee vastaavalla tavalla toimittaa kopiot kirjastoon. Joissakin tapauksissa tämä koskee kuitenkin vain osaa lähetyksistä.

Laki pohjautuu vuoden 1661 virasto-ohjesääntöön, joka velvoitti kaikkia kirjanpainajia Ruotsissa lähettämään kaksi kappaletta kutakin painotuotetta, toisen Valtionarkistoon ja toisen Kansalliskirjastoon. Lain tarkoitus oli pikemminkin valvoa mielipiteenmuodostusta kuin säilyttää dokumentteja jälkimaailmalle.

Kirjastoyhteistoiminta

Kansalliskirjasto vastaa korkea-asteen koulutuksen ja tutkimuksen tietohuollosta. Tämä tarkoittaa muun muassa keskitettyjä käyttöoikeusneuvotteluita, jotta pääsy eri tietokantoihin helpottuisi.

Kirjasto koordinoi lukuisia asiantuntija- ja työryhmiä, jotka työskentelevät kirjastoalaa koskevien kysymysten parissa. Niitä ovat esimerkiksi digitalisointi, luokitusjärjestelmät ja yhteisluettelo Libris. Myös koulutusta järjestetään ja kirjastotoimintaan liittyviä hankkeita tuetaan.

Asiointi kirjastossa

Kansalliskirjasto sijaitsee Humlegårdenin puistossa Tukholman keskustassa. Kirjasto on avoinna kaikille. 18 vuotta täyttäneellä, voimassa olevan henkilötodistuksen haltijalla on lupa lainata. Henkilöihin, jotka eivät asu Ruotsissa tai joilla ei ole ruotsalaista henkilötunnusta, sovelletaan erityisiä sääntöjä.

Kirjavarkaus

Kirjaston työntekijä varasti kirjastosta vuosina 1995–2004 kymmeniä arvosteoksia, joita hän myi myyn muassa saksalaisen huutokauppakamarin kautta. Osa päätyi Yhdysvaltoihin, josta niistä kaksi palautettiin kesäkuussa 2015. Palautetut teokset ovat italialaisen arkkitehdin Niccola Sabbatinin ja saksalaisen fyysikon Christopher Scheinerin teokset.[3] Jesper Huor teki tapauksesta radiodokumentin, joka palkittiin Stora Radiopriset -palkinnolla.[4]

Lähteet
  1. Håkan Färje: Suomi - Kungliga biblioteket www.kb.se. Arkistoitu 9.9.2017. Viitattu 9.9.2017.
  2. Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 926. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  3. Katriina Töyrylä: Ruotsin kuninkaallinen kirjasto sai takaisin kaksi 1990-luvulla varastettua kirjaharvinaisuutta 18.6.2015. Yle.f/uutiset. Arkistoitu 18.6.2015. Viitattu 18.6.2015.
  4. Bibliotekarien

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.