Kumpupilvi

Kumpupilvi (Cumulus, Cu) on kumpumainen alapilvi. Kaikkein pienimmät kumpupilvet ovat valkeita hattaroita, suuret tummia möykkyjä. Alkuvaiheessaan pienet kumpupilvet ovat kauniin ilman pilviä, mutta ne voivat kasvaa ja kehittyä kuuro- ja ukkospilviksi asti.

Kauniin ilman kumpupilviä (Cumulus humilis)
Keskikorkeita kumpupilviä, (Cumulus mediocris) Nämäkin ovat vielä kauniin ilman kumpupilviä, vaikka kasvaneita. Pilvien edelleen kasvu voi tietää sadetta ja ukkosta.
Korkeita kumpupilviä, Cumulus congestus, jotka ennakoivat useimmiten huonoa säätä, kesällä ukkosta ja kuurosadetta.

Piirteet ja korkeus

Kumpupilvet ovat yleensä erillään toisistaan. Korkealla olevien kumpupilvien alapinta on tasainen ja yläpuoli kukkakaalimaisen kumpuileva. Kuivalla ja lämpimällä ilmalla kumpupilvet voivat nousta lähes kolmen kilometrin korkeuteen.[1] Kosteassa tropiikissa niiden alapinta voi olla vain noin 500 metrin korkeudessa.[2]

Muodostuminen

Kumpupilviä muodostuu yleisimmin aamuisin ja aamupäivisin, kun auringon lämmittämä ilma alkaa kohota. Kumpupilviä syntyy tiheään muutaman sadan metrin korkeudella pieninä kokkareisina hattaroina.[1] Kumpupilvet kasvavat, muuttuvat ja hajoavat nopeasti.[3][1]

Kumpupilvet ovat kesällä aluksi matalia kauniin ilman pilviä (Cumulus humilis). Kun kumpupilvi pullistuu korkeammaksi, siitä tulee keskikokoinen kumpupilvi (Cumulus mediocris), joka kuivan korkeapaineen aikana haihtuu illan kuluessa. Kosteammalla ilmalla kumpupilvi jatkaa kasvuaan, ja siitä voi alkaa tulla sadetta myös kesäaikaan. Se voi muuttua ensin korkeaksi pullistuneeksi (Cumulus congestus) tai vallinharjamaiseksi kumpupilveksi (Cumulus castellanus), ja lopulta kuuropilveksi ja ukkospilveksi.[1]

Jos alemmassa ilmakehässä on vakaa ilmakerros, kumpupilvet voivat runsastua ja yhdistyä kumpukerrospilveksi.[1] Otollisissa oloissa yhdensuuntainen tuuli, kumpupilviin liittyvät nousuvirtaukset ja niiden välissä olevat kompensoivat laskuliikkeet voivat muodostaa pitkittäissuuntaan pyöriviä rullapyörteitä, jotka näkyvät pilvijonoina kunkin rullan harjalla. Toisinaan tilannetta voimistaa rullien yläreunan yläpuolelle osunut inversiokerros.[4]

Jaottelu
  • Lajit:[5]
  • Muunnokset:
    • Cumulus radiatus, säteittäinen
  • Lisäpiirteet:
    • Cumulus pileus, hattumainen pilvi kumpupilven huipulla
    • Cumulus virga, sadejuovia
    • Cumulus praecipitatio, satavia
    • Cumulus tuba, pilvipatsas tai ylösalainen pilvikartio
    • Cumulus velum, laaja huntumainen lisäpilvi, jonka kumpupilvi lävistää
    • Cumulus pannus, repalepilvi
    • Cumulus arcus, kumpupilven pohjasta roikkuva kaarimainen pilvi
  • Muita:
    • Pyrocumulus, tulipalon aiheuttaman savun takia syntynyt kumpupilvi

Katso myös

Lähteet
  • William J. Burroughs, Bob Crowder, Ted Robertson, Eleanor Vallier-Talbot & Richard Whitaker: Sää, Ihmeellinen luonto. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5236-9.
  • Juha Vartiainen: Suuri pilvikirja. Helsinki: Readme.fi, 2013. ISBN 978-952-220-669-5.

Viitteet
  1. Vartiainen 2013, s. 127–128.
  2. Burroughs, ym. 1998, s. 194.
  3. Kumpupilvi Cumulus Pilvikuvasto, Ilmatieteen laitos
  4. Cloud Streets Weather Online. Viitattu 17.8.2012. (englanniksi)
  5. Karttunen, Hannu & Koistinen, Jarmo & Saltikoff, Elena & Manner, Olli: Ilmakehä, sää ja ilmasto, s. 474–476. Helsinki: Ursa, 2008. ISBN 978-952-5329-61-2.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.