Kummun asukin tarina

Kummun asukin tarina (isl. Kumlbúa þáttr) on keskiaikainen islantilainen lyhytsaaga, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Tarina on 1200-luvulta ja se kertoo Reykjanesissä eläneestä Þorsteinn-nimisestä miehestä, joka vie eräästä hautakummusta miekan. Hän näkee myöhemmin pahaa unta, jossa kummun asukki vaatii miekkaa takaisin itselleen ja lausuu runon. Þorsteinn ei kuitenkaan suostu luopumaan miekasta vaan vastaa kummun asukille omalla runollaan. Unen jälkeen Þorsteinn ei enää seuraavana päivänä pysty löytämään hautaa.[1]

Käsikirjoitukset

Kummun asukin tarina on ollut osa Vatnshyrna-käsikirjoitusta, joka tuhoutui Kööpenhaminan palossa vuonna 1728. Tätä ennen Árni Magnússon ja hänen kirjurinsa Ásgeir Jónsson olivat kuitenkin ehtineet tehdä Vatnshyrnasta kopioita. Näin myös Kummun asukin tarina on säilynyt Vatnshyrnan kopioissa. Osa tarinasta on säilynyt myös Pseudo-Vatnshyrnana tunnetussa käsikirjoituksessa AM 564 a 4to.[2]

Tarinan konteksti

Kummun asukin tarinan tapahtumat sijoittuvat sen mukaan Länsi-Islantiin Reykjanesin niemelle, nykynäkemyksen mukaan Reykhólariin Breiðafjörður-vuonon alueelle. Tarinan päähenkilön, Þorsteinn Þorvarðssonin, kerrotaan olevan apotti Þorfinnrin lanko. Kyseinen apotti Þorfinnr (k. 1216) mainitaan Landnámabókin Hauksbók- ja Melabók-versioissa. Sen perusteella tarinan tapahtumat on voitu ajoittaa 1100-luvun loppuun tai 1200-luvun alkuun. Þorfinnr oli sukua Sturlungeille eli yhdelle 1200-luvun islantilaisista mahtisuvuista, johon kuuluivat esimerkiksi Snorri Sturluson ja Sturla Þórðarson.[3]

Kummun asukin tarina kuvaa näin ollen sitä samaa aikakautta, josta myös aikalaissaagat kertoivat. Käsikirjoituksissa se esiintyy kuitenkin yhdessä islantilaissaagojen ja -tarinoiden kanssa. Nykytutkimuksessa Kummun asukin tarinaa käsitellään yleensä islantilaissaagojen yhteydessä. Myös islantilaissaagoihin luetun Vuoren asukin tarinan tavoin Kummun asukin tarina eroaa monesta muusta islantilaisesta kertovasta þáttr-tarinasta siinä, ettei se ole ollut osa sellaisia kuningassaagojen kokoelmia kuin Flateyjarbók ja Morkinskinna.[4]

Tarinan tulkintoja

Kummun asukin tarina on Vatnshyrna- ja Pseudo-Vatnshyrna-käsikirjoitusten editoijien antama nimi kyseiselle lyhyelle kertomukselle. Vatnshyrnan kopion AM 564 c 4to marginaalissa Kummun asukin tarinaa ja toista käsikirjoituksen tarinaa, Draumr Þorsteins Siðu-Hallssonar (”Þorsteinn Siða-Hallrinpojan uni”), kutsutaan ”kahdeksi uninäyksi” (isl. tvaer drauma vitranir). Niissä kummassakin kohdataan unessa tuonpuoleinen olento ja lausutaan samassa yhteydessä runoja.[5]

Stephen A. Mitchell on määritellyt Kummun asukin tarinan paikalliseksi legendaksi, jonka sanoma poikkeaa pyhimyslegendoista ja sankarilegendoista. Kahdessa ensin mainitussa pyhimykset ja sankarit hallitsivat tuonpuoleiset olennot, mutta Kummun asukin tarinassa sanomana oli, että keskiajan islantilaisen elinpiirin ulkopuolella oli voimia, joita elävät eivät ymmärtäneet ja joiden kanssa näiden ei tullut ryhtyä tekemisiin.[6]

Katso myös

Lähteet
  • Ármann Jakobsson. 2013. The Life and Death of the Medieval Icelandic Short Story. Journal of English and Germanic Philology 112 (2013) 3: 257–291.
  • Jakob Benediktsson (toim.). 1968. Íslendingabók. Landnámabók, I. Reykjavík: Hið íslenzka fornritafélag.
  • Lindow, John. 2011. Meeting the other: The cases of Draumr Þorsteins Síðu-Hallssonar and Kumlbúa þáttr. Teoksessa Daniel Anlezark (toim.), Myths, legends, and heroes: Essays on Old Norse and Old English literature in honour of John McKinnell. Toronto & Buffalo: University of Toronto Press, 77–90.
  • McKinnell, John. 1993. Vatnshyrna. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 689–690.
  • Mitchell, Stephen A. 2009. The Supernatural and the fornaldarsögur. The Case of Ketils saga hængs. Teoksessa Agneta Ney, Ármann Jakobsson & Annette Lassen (toim.), Fornaldarsagaerne. Myter og virkelighed. Køpenhavn: Museum Tusculanum, Køpenhavns universitet, 281–298.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.

Viitteet
  1. Simek & Hermann Pálsson 2007, 239–240.
  2. McKinnell 1993, 689–690. Ks. AM 564 a 4to Handrit.is -sivustolla.
  3. Lindow 2011, 81; Waggoner (elektroninen dokumentti), viitteet 1 ja 8 (luettu 22.10.2018); Landnámabók, 172–173, 183.
  4. Ks. esim. Ármann Jakobsson 2013, 279 ja viite 86.
  5. McKinnell 1993, 689–690; Lindow 2011, 77. Ks. AM 564 c 4to Handrit.is -sivustolla.
  6. Mitchell 2009, 283, 285.

    Käännökset ja editiot
    • Taylor, Marvin (käänt.). 1997. The tale of the cairn-dweller. Teoksessa Viðar Hreinsson (toim.). 1997. Complete sagas of Icelanders, including 49 tales, 2. Reykjavik: Leifur Eiriksson, 443–444.
    • Þórhallur Vilmundarson & Bjarni Vilhjálmsson (toim.). 1991. Harðar saga. Íslenzk fornrit 13. Reykjavík: Hið íslenzka fornritafélag, 451–455.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.