Kummituseläimet

Kummituseläimet (Tarsiidae) ovat Kaakkois-Aasian saarilla eläviä kädellisiä. Ne ovat pääasiassa yöaktiivisia eläimiä, jotka hyppivät ja kiipeilevät puissa innokkaasti.

Kummituseläimet
Filippiinienkummituseläin (Tarsius syrichta)
Filippiinienkummituseläin (Tarsius syrichta)
eoseeni–nykyaika (holoseeni)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Osalahko: Kummituseläinmäiset puoliapinat Tarsiiformes
Heimo: Kummituseläimet
Tarsiidae
Gray, 1825
Katso myös

  Kummituseläimet Wikispeciesissä
  Kummituseläimet Commonsissa

Kummituseläimet ovat pienikokoisia, ja ne painavat vain 80–150 grammaa.[1] Niiden vartalo on noin 20 cm ja häntä 25 cm pitkä ja karvaton. Pää on pyöreä ja voi kääntyä jopa 180°. Kummituseläimen smaragdinvihreät silmät ovat poikkeuksellisen suuret. Eturaajojen sormissa sillä on litteät kynnet ja leveät tarttumalevyt. Hyvin pitkillä takaraajoillaan kummituseläimet hyppivät sammakkomaisesti puusta toiseen saalistaessaan hämärissä pikkueläimiä (yöperhosia, matoja, hyttysiä).

Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että heimon suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin kummittelijat.[2]

Kummituseläimet elävät Kaakkois-Aasian saarilla. Eri lajien levinneisyysalueisiin kuuluvat Filippiinit, Borneo, Sulawesi ja Sumatra sekä pienemmät saaret lähistöllä.[3]

Evoluutio ja luokittelu

Kehityshistoria ja fossiilit

Kummituseläimet erkanivat niiden läheisimmistä elävistä sukulaisista luultavasti yli 50 miljoonaa vuotta sitten.[4] Kummituseläinten fossiileja on löydetty hyvin vähän, mutta ne todistavat heimon olleen aikoinaan nykyistä monimuotoisempi ja laajemmalle levinnyt.[1][3][4] Kummituseläimiä pidetään usein elävinä fossiileina, sillä jo varhaisimmat tunnetut lajit eoseenilla muistuttivat paljon nykyisiä lajeja. Kummituseläimet ovat todennäköisesti kehittyneet päiväaktiivisesta kantamuodosta, mutta heimolle tyypilliset yöaktiivisuuteen viittaavat laajentuneet silmät ovat pysyneet fossiiliaineiston perusteella samankaltaisina noin 45 miljoonaa vuotta.[1][4]

Mioseeniepookilla kummituseläimet elivät laajalla alueella trooppisessa Aasiassa, ja heimo oli tuolloin myös nykyistä monimuotoisempi.[1][3] Nykyiset kolme sukua erkanivat toisistaan mahdollisesti keskimioseenilla, mutta tuolta ajalta tunnetaan myös kummitusapinoita, jotka eivät välttämättä olleet sukua nykyisille lajeille.[1] Kummituseläinten fossiileja on löydetty Kiinasta, Thaimaasta ja Pakistanista, ja todennäköisesti vasta plioseenille ja pleistoseenille tultaessa kummituseläimet olivat rajoittuneet Kaakkois-Aasian saaristoon, kuten ne nykyaikana ovat.[1][3]

Egyptistä löydetty Afrotarsius kuvattiin alun perin kummituseläimenä, mutta nykyään sitä pidetään yleensä basaalisena apinana. Kummituseläinten tunnustetut fossiiliset suvut ja lajit:[1][3]

  • †Hesperotarsius
    • †Hesperotarsius sindhensis – Pakistan, mioseeni
    • †Hesperotarsius thailandicus – Thaimaa, keskimioseeni
  • †Oligotarsius
    • †Oligotarsius rarus – Kiina (Yunnan), varhaisoligoseeni[5]
  • †Xanthorhysis
    • Xanthorhysis tabrumi – Kiina (Shanxi), keskieoseeni
  • Incertae sedis
    • †”Tarsius” sirindhornae – Thaimaa, keskimioseeni
    • †”Tarsius” eocaenus – Kiina (Jiangsu), keskieoseeni

Nykyiset suvut ja lajit

Aiemmin kummituseläimiä katsottiin olevan vain kolme tai neljä lajia, jotka kaikki luettiin samaan sukuun Tarsius.[6] Celebesinkummituseläin (Tarsius tarsier, syn. Tarsier spectrum) oli kuitenkin lajikompleksi, joka sisälsi useita samannäköisiä, mutta geneettisesti erillisiä lajeja.[7] Vuoteen 2021 mennessä kummituseläinten lajimäärä on noussut 12:een, ja heimo on jaettu kolmeen sukuun:[8]

  • Carlito
  • Cephalopachus
    • Sumatrankummituseläin Cephalopachus bancanus
  • Kummituseläimet (Tarsius)
    • Tarsius dentatus
    • Tarsius fuscus
    • Tarsius lariang
    • Tarsius niemitzi
    • Tarsius pelengensis
    • Tarsius pumilus
    • Tarsius sangirensis
    • Tarsius spectrumgurskyae
    • Tarsius supriatnai
    • Celebesinkummituseläin (Tarsius tarsier)
    • Tarsius tumpara
    • Tarsius wallacei

Lähteet
  1. Chaimanee, Yaowalak et al.: A new Middle Miocene tarsier from Thailand and the reconstruction of its orbital morphology using a geometric–morphometric method. Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences, 1.12.2010, 278. vsk, nro 1714, s. 1956–1963. The Royal Society. PubMed:21123264. doi:10.1098/rspb.2010.2062. ISSN 1471-2954. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.6.2021. (englanniksi)
  2. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (Vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Arkistoitu 9.12.2011. Viitattu 14.11.2010. — Suomen kielen lautakunta suhtautui toimikunnan nimistöehdotukseen torjuvasti. Ks. Suomen kielen lautakunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet Kotus.fi. 20.11.2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 18.10.2011.
  3. Zijlstra, Jelle S. & Flynn, Lawrence J. & Wessels, Wilma: The westernmost tarsier: A new genus and species from the Miocene of Pakistan. Journal of Human Evolution, marraskuu 2013, 65. vsk, nro 5, s. 544–550. doi:10.1016/j.jhevol.2013.06.015. ISSN 0047-2484. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.6.2021. (englanniksi)
  4. Perry, Jonathan M. G. & Canington, Stephanie L.: Chapter 8: Primate Evolution. Teoksessa Shook, Beth et al. (toim.): Explorations: An Open Invitation to Biological Anthropology, s. 286–287. Arlington, VA: American Anthropological Association, 2019. ISBN 978-1-931303-63-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 18.6.2021). (englanniksi)
  5. Ni, Xijun et al.: Oligocene primates from China reveal divergence between African and Asian primate evolution. Science, 6.5.2016, 352. vsk, nro 6286, s. 673–677. American Association for the Advancement of Science. doi:10.1126/science.aaf2107. ISSN 0036-8075. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.6.2021. (englanniksi)
  6. Elo, Ulla (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet. 1. Nisäkkäät, s. 205. Espoo: Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1.
  7. Shekelle, Myron et al.: A New Tarsier Species from the Togean Islands of Central Sulawesi, Indonesia, with References to Wallacea and Conservation on Sulawesi. Primate Conservation, 28.12.2019, nro 33, s. 65–73. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 18.6.2021. (englanniksi)
  8. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Tarsiidae (TSN 572773) itis.gov. Viitattu 18.6.2021. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.