Kumela (yritys)

Kumelan lasitehdas juontaa juurensa Kumelan lasinkoristelijaveljesten vuonna 1933 aloittamaan verstaaseen, jossa he maalasivat koristeita muiden valmistajien lasiesineisiin. Paikkakunnan ja koko Suomen mahtiyritys alalla oli Riihimäen Lasi ja toiseksi suurin Ahlströmin omistama Karhulan lasitehdas. Ne suhtautuivat hyvin nihkeästi Kumelan veljesten vuonna 1936 perustamaan lasitehdasyhtiöön: ne kielsivät kauppiaita ottamasta myyntiin uuden kilpailijan koristelasia ja muita lasitehtaita myymästä raakalasia Kumelan veljeksille. Lopulta vain Ryttylän lasitehdas uskalsi myydä lasia Kumelalle, kunnes sekin loppui Riihimäen Lasin ostettua Ryttylän. Kumela sai kuitenkin salaista apua muutamilta Riihimäen Lasin työntekijöiltä, minkä myötä tehtaan tuotanto saatiin vauhtiin. Sotien aikaan isojen lasitehtaiden työntekijöitä vapautettiin asepalveluksesta lasintuotannon varmistamiseksi, mutta vapautus ei koskenut Kumelaa, jonka tuotanto pysähtyi työvoimapulan takia. Jatkosodan aikana Kumelaan keksittiin värvätä parikymmentä lasialalla toiminutta venäläistä sotavankia, ja tuotanto saatiin jälleen käyntiin parin vuoden keskeytyksen jälkeen. Rauhan tultua miehet olisivat halunneet jäädä Kumelaan, mutta heidät oli palautettava Neuvostoliittoon.[2]

Sotien jälkeen muut suomalaiset lasitehtaat panostivat maineikkaisiin taidelasin muotoilijoihin, mihin Kumelalla ei ollut varaa. Vasta vuonna 1955 Kumelan palvelukseen tuli ensimmäinen suunnittelija, Ilmari Kumelan vuonna 1933 syntynyt tytär Sirkku Kumela-Lehtonen, joka oli kouluttautunut keraamikoksi – lasialan opetusta ei Suomessa vielä saanut – ja alkoi suunnittella perheyritykselle edullisia käyttölasimalleja. Hän pysyi Kumelan pääsuunnittelijana vuoteen 1976 asti[3]. Kumelalle suunnitteli 1950-luvulla myös Maija Carlson ja vuodesta 1959 italialaissyntyinen Armando Jacobino, joka toi tehtaan mallistoon erilaisia eläinaiheisia koriste-esineitä.[2]

1960-luvulla Kumelan lasiesineitä piirsivät sisustussuunnittelija Olavi Ruottinen sekä korusuunnittelijat Jan Salakari ja Pentti Sarpaneva. Salakarin lasia, kuparia ja tuohta yhdistäviä esineitä myytiin Suomen Matkailuliiton kautta matkamuistoiksi, ja Pentti Sarpanevan metallisia koristeita ja kaiverruslaattoja sisältäviä lasiesineitä myytiin paljon merkkipäivälahjoiksi kyiultasepänliikkeiden kautta.[2]

1970-luvulla Kumelan myydyimpiä tuotteita olivat Kaj Blomqvistin paksusta lasista tehdyt pintakuvioidut maljat ja maljakot. 1970-luvun lopulla suunnittelijoihin kuului myös Kaija Aarikka ja tuotevalikoimaan kristalliesineitä[4]. Vuoden 1973 öljykriisi kuitenkin nosti lasitehtaalle tärkeän energian hintaa, ja samana vuonna solmittu Suomen EEC-vapaakauppasopimus avasivat markkinat halvalle tuontilasille. Kumelan tehdas myytiin 1976 Rolf Alanderin omistamalle Humppilan lasitehtaalle, mutta toiminta loppui konkurssiin ensin vuonna 1981 nimellä Maderakka Oy ja lopullisesti vuonna 1985, jolloin yrityksessä työskenteli kolmisenkymmentä henkilöä[5]. Tehtaan paikalla on nyt rivitaloalue tehtaan mukaan nimetyssä Kumelan kaupunginosassa.[2]