Kulutusluotto

Kulutusluotto on luotto, joka on myönnetty tai luvattu kuluttajalle lainana, maksulykkäyksenä tai muuna taloudellisena järjestelynä kuluttamista varten.[1] Kulutusluottotermin alle lasketaan kaikki vakuudettomat ja vakuudelliset luotot, jotka on otettu kulutustarkoitukseen. Kulutusluotot ovat yleensä verrattain lyhytaikaisia, kestoltaan alle viiden vuoden lainoja, joiden suuruus on tyypillisesti muutamia tuhansia euroja. Kulutusluottoja tarjoavat niin pankit kuin yksityiset suomalaiset ja muunmaalaiset luottospesialistit.

Kulutusluottojen vuosikorot vaihtelevat tyypillisesti 9–30 %:n välillä. Huomattavasti suurempiakin korkoja on peritty. Suurin yksittäinen tekijä koron suuruuteen on lainanottajan kyky antaa luotolle vakuus.

Kulutusluottojen antaminen yöllä kiellettiin lokakuussa 2009. Luottopäätöksen saa antaa, mutta kello 23 jälkeen myönnetyt pikaluotot saa nostaa vasta aamuseitsemän jälkeen. Kulutusluottojen myöntäminen sallittiin joulukuusta 2010 eteenpäin ainoastaan yrityksille, jotka ovat rekisteröityneet Etelä-Suomen Aluehallinnon ylläpitämään rekisteriin. Rekisteriin hyväksytään ainoastaan yritykset, jotka noudattavat hyvää luotonantotapaa. Lokakuussa vuonna 2018 Etelä-Suomen Aluehallinnon luotonanto- ja vertaislainanvälittäjärekisteriin on merkitty 62 yritystä, joista yli 50 rahoituslaitosta myöntää kuluttajaluottoja.

Erilaiset kertaluotot ovat tyypillisiä pankkien ja rahoitusyhtiöiden myöntämiä kulutusluottoja. Pankkien kulutusluotot vaativat yleensä vakuuden tai takaajia ja niitä otetaan usein isompien hankintojen rahoittamiseen, kuten esimerkiksi kodin remontointiin. Varsinkin autokaupassa käytetään myös osamaksuluottoa, joka on yksittäiseen suurempaan hankintaan tarkoitettu kertaluonteinen kulutusluotto, jossa tavallisesta luotosta poiketen rahoitettavan tuotteen omistusoikeus siirtyy ostajalle vasta kun hän on maksanut lainaansa takaisin.