Kulttuuriympäristökasvatus

Kulttuuriympäristökasvatus on kasvatuksen osa-alue, jonka avulla edistetään ympäristön kulttuuristen merkitysten tunnistamista, arvioimista ja arvostamista. Se tukee ympäristösuhteen ja kulttuuri-identiteetin muodostumista ja kulttuuristen oikeuksien toteutumista.

Tavoitteet

Kulttuuriympäristökasvatuksen tavoitteena on edistää ympäristön kulttuuristen merkitysten tunnistamista, arvioimista ja arvostamista. Se tukee ympäristösuhteen ja kulttuuri-identiteetin muodostumista. Myös kulttuuristen oikeuksien toteuminen on osa kulttuuriympäristökasvatuksen periaatteita [1]. Kulttuuriympäristökasvatus auttaa myös tulkitsemaan rakennuksia kysymällä miksi ja miten ne on rakennettu ja mitä ne voivat menneisyydestä kertoa. Rakennusperinnön ymmärtämisen avulla tuetaan etenkin lapsia ja nuoria vastuulliseen aikuisuuteen ja lisätään kykyä ottaa kantaa ympäristön suunnitteluun.[2]

Käsitteet

Kulttuuriympäristökasvatus on käsitteenä alisteinen ympäristökasvatukselle. Se liittyy käsitteenä myös kestävän kehityksen kasvatukseen, jonka yksi ulottuvuus on kulttuurisesti kestävä kehitys. Lähikäsitteitä kulttuuriympäristökasvatukselle ovat mm. kotiseutukasvatus, kulttuurisesti kestävä kasvatus sekä kulttuuriperintökasvatus. Arkkitehtuurikasvatus[3] on kulttuuriympärisökasvatuksen osa-alue.

Toimijat

Kulttuuriympäristökasvatusta toteuttavat useat tahot kuten päiväkodit, koulut ja oppilaitokset, museot, kerhot ja vapaat harrastusryhmät sekä erilaiset yhdistykset ja verkostot. Kulttuuriympäristökavatuksen alalla toimivia järjestäytyneitä tahoja ovat mm. Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry. ja Suomen Ympäristökasvatuksen seura ry.,

Lähteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.