Kulttuurinen pääoma

Kulttuurinen pääoma tarkoittaa tietoa, taitoa, älyä, kokemuksia, suhteita ja muuta ei-rahallista pääomaa jota yksilö voi käyttää menestyäkseen yhteiskunnassa.lähde?

Kulttuurinen pääoma on yksi kolmesta sosiologi Pierre Bourdieun kehittämästä sosiaalisen vuorovaikutuksen rakennetta kuvaavasta termistä, joita käyttämällä ja keräämällä yksilö saavuttaa toimintamahdollisuuksia yhteiskunnassa. Pierre Bourdieu ja Jean-Claude Passeron käyttivät kulttuurisen pääoman käsitettä ensimmäisen kerran artikkelissa "Cultural Reproduction and Social Reproduction" (Kulttuurinen reproduktio ja sosiaalinen reproduktio), joka julkaistiin vuonna 1973. [1] Pääomien muut muodot ovat taloudellinen pääoma ja sosiaalinen pääoma. Kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma muodostavat yhdessä symbolisen pääomaluokan. Pääomat ovat joko yksityisomaisuutta tai yhteistä omaisuutta. Kun ne ovat yksityisomaisuutta, ne tuottavat valtaa.

Artikkelissa "Cultural Reproduction and Social Reproduction" Bourdieu yritti selittää Ranskan koulutusjärjestelmän tulosten eroja 1960-luvulla. Sen jälkeen hän tarkasteli aihetta laajemmin ja kehitti sitä suhteessa muihin pääoman muotoihin teoksessa The Forms of Capital (Pääoman muodot) (1983) sekä suhteessa muun muassa korkeakoulutukseen teoksessa The State Nobility (Valtioaatelisto) (1996). Bourdieulle pääoma toimii sosiaalisena suhteena vaihdantajärjestelmässä, ja käsitettä laajennetaan kaikkiin niihin materiaalisiin ja symbolisiin tuotteisiin, jotka esiintyvät harvinaisina ja arvokkaina tietyssä sosiaalisessa muodostelmassa kulttuuripääoman toimiessa sosiaalisena suhteena vaihdantajärjestelmässä, joka sisältää kasaantuvan, valtaa ja statusta suovan kulttuurisen tiedon.

Bourdieun pääomatyypit

Taloudellinen

Taloudellinen pääoma viittaa kansantalouden tuotantovälineisiin, joilla tuotetaan materiaalisia hyödykkeitä kuten elintarvikkeita ja teollisuuden tuotteita. Kaikki materiaalinen, esimerkiksi maa, mineraali, biodiversiteetti, tehdas, työvoima, voidaan muuttaa tuotantovälineiksi, jolloin sitä voidaan muokata muuksi tavaraksi tai muuksi pääoman muodoksi. Pääomaa käytetään lisäpääoman hankkimiseksi, eli pääomalla voi hankkia muita pääoman muotoja. Pääomalla on taipumus kasautua ja liikkua harvempien omistajien käsiin. Kapitalistinen talousjärjestelmä perustuu kansallisvaltion laein ja väkivaltakoneiston voimin turvattuun taloudellisen pääoman yksityisomistukseen.

Kulttuurinen

Kulttuurinen pääoma käsittää kulttuurisesti syntyneet arvot joihin kuuluvat tieto, taidot, symbolit ja sosiaalinen status.

Sosiaalinen

Sosiaalinen pääoma voi tarkoittaa joko yhteisön sisäistä jäsenten välistä kykyä toimia keskenään ja erityisesti luottamusta toisiinsa tai henkilön toimintaa yhteisössä edistäviä sosiaalisia suhteita. Sosiaalinen pääoma viittaa lyhyesti sanoen sosiaaliseen verkostoon.

Kentät

Pierre Bourdieun mukaan sosiaalinen pääoma muodostaa käyttötarkoituksensa perusteella kenttiä, joilla vallitsee tietyt säännöt sille, mitä sosiaalista pääomaa niillä käytetään ja mitä vaikutusta sillä on haltijansa asemaan kentällä. Kentät ovat luonteeltaan hierarkkisia ja ihmiset käyttävät niillä valtaa muihin nähden.

Vallan määrä, eli se missä määrin yksilö antaa tai ottaa vastaan määräyksiä, riippuu hänen hallitsemastaan pääomasta. Kenttiä on yhtä monta kuin on sosiaalisia yhteisöjä. Kenttiä ovat esimerkiksi ammattialat, tuttavapiirit tai kansallisuus. Kenttä on sellainen sosiaalisen toiminnan alue, jossa ihmisillä on vaihdettavaa sosiaalisen pääoman muodossa.

Kentän säännöt esiintyvät perinteinä, joita vahvimmat yksilöt luovat perustuen omaan etuunsa kentällä vallitsevien pääomavaatimusten suhteen, ja siirtävät ne normien mukana lapsille ja muille heikoille osapuolille. Yhteisö rankaisee normien rikkomisesta ottamalla pois tietyn määrän kentällä arvokasta pääomaa (esimerkiksi simputus ja kiusaaminen heikentävät yksilön statusta). Eri pääoman muodoilla on erivahvuiset painoarvot eri kentillä, ja pääomia voidaan vaihtaa toiseen. Tietyillä kentillä eri pääomat tuottavat eri määriä toisen pääoman tyyppiä.

Yksilöt rakentavat itselleen habituksen, joka perustuu kentällä opittuihin normeihin, omiin fyysisiin ja psyykkisiin ja olosuhteisiin ja kentällä nautittuun etulyöntiasemaan muihin nähden.

Lähteet
  1. Pierre Bourdieu: Cultural Reproduction and Social Reproduction Richard Brown (ed.), Knowledge, Education and Social Change. 1973. Viitattu 7.6.2009. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.