Kulttuuri-imperialismi

Kulttuuri-imperialismi tarkoittaa yhden kulttuurin nostamista toisen kulttuurin yläpuolelle, etenkin sellaisissa tapauksissa, kun vahvempi maa kolonisoi taloudellisesti tai sotilaallisesti heikomman maan ja pakottaa omat kulttuuriset tapansa ja uskomuksensa valloittamaansa maahan.[1]

Kulttuuri-imperialismiin kuuluu tarkoituksenmukaisuus ja vallankäyttö, toisin kuin pelkkään kulttuurin leviämiseen, joka tapahtuu luonnollisen kanssakäymisen välityksellä.[1]

Vahvempi maa voi pakottaa kulttuurinsa toiseen maahan monin tavoin. Se voi tapahtua säätämällä lakeja, jotka määräävät koulutuksesta, uskonnosta, taiteesta ja kielestä. Toinen kulttuuri-imperialismin muoto on sellainen kehitysapu, jolle avunantaja on määrännyt ehtoja esimerkiksi avun saajamaan kouluopetuksen sisällön suhteen. Jotkut näkevät myös globalisaation myötä leviävän amerikkalaistumisen esimerkkinä kulttuuri-imperialismista.[1]

Kulttuuri-imperialismia on ollut antiikin Kreikan ja Rooman valtakunnista lähtien. Uudella ajalla kulttuuri-imperialismia ovat harjoittaneet imperiumeja perustaneet suurvallat, kuten Ranska, Britannia, Yhdysvallat, Kiina ja Neuvostoliitto.[1]

Nykyajan länsimaista kulttuuri-imperialismia vastustetaan esimerkiksi perustamalla liittoumia ja järjestöjä, jotka pyrkivät säilyttämään kulttuuriperintöä ja tapoja. Joissakin maissa länsimaistumista on yritetty hidastaa poliittisin toimin.[1]

Katso myös

Lähteet
  1. Wolff, Kristina (toim. Ritzer, George): ”cultural imperialism”, The Blackwell Encyclopedia of Sociology, s. 906–908. Blackwell, 2007. ISBN 978-1-4051-2433-1.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.