Kultarinta
Kultarinta (Hippolais icterina) on kerttusten heimoon kuuluva varpuslintu.
| Kultarinta | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kerttuset Acrocephalidae |
| Suku: | Kultarinnat Hippolais |
| Laji: | icterina |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hippolais icterina |
|
 |
|
| Katso myös | |
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on noin 13,5 cm, siipien kärkiväli 20,5–24 cm ja paino keskimäärin noin 13 g. Kultarinta on keskikokoinen kerttu, jonka höyhenpuvussa silmiinpistävä on vaalean sitruunankeltainen alapuoli, oliviinvihreä selkä ja siivellä selvästi erottuva, tertiaalien reunoista muodostuva vaaleankeltainen paneeli. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Syyspukuisen vanhan linnun keltainen väri on haalistunut ja nuorilla linnuilla keltaista on vain vähän. Laulu on monipuolista ja kiihkeää lehvästöstä kuuluvaa lavertelua, jossa on runsaasti matkintoja. Ääni on tunnusomainen nopea "dsädsäfii".
Vanhoilla kultarinnoilla on täydellinen sulkasato talvehtimisalueella, jossa se sulkii lopputalvella ennen kuin lähtee muutolle pohjoiseen. Myös nuoret linnut sulkivat täydellisesti talvella, joten keväällä ikäluokkia ei pysty erottamaan.[3]
Vanhin suomalainen rengastettu kultarinta on ollut 4 vuotta 11 kuukautta 9 päivää vanha.[4] Euroopan vanhin on ollut saksalainen, vähintään 10 vuotta 10 kuukautta vanha yksilö.[5]
Esiintyminen
Kultarinnan esiintymisalue ulottuu Euroopan länsiosasta itään päin kapenevana kiilana hieman Venäjän aasianpuoleiselle osalle. Euroopassa eteläraja kulkee linjaa Ranskan pohjoisosa-Sveitsi-Slovenia-Romania-Ukraina. Luoteessa se esiintyy Norjassa aina Tromssan korkeudelle saakka mutta ei pesi Isossa-Britanniassa.[6]
Etelä- ja Keski-Suomessa pesii noin 15 000–25 000 paria ja Suomen kanta on jonkin verran runsastunut viime vuosikymmeninä. Syysmuutto on heinä-elokuussa ja suuntautuu päiväntasaajan eteläpuoliseen Afrikkaan, josta kultarinnat palaavat touko-kesäkuussa.
Kultarinnan esiintymisalueen laajuus on 1–10 miljoonaa neliökilometriä, Euroopassa elää 6,9–14 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[7]
Elinympäristö
Kultarinta elää korkeapuustoisissa lehdoissa, kartanoilla ja lehtipuuvaltaisissa sekametsissä rannoilla, pellonreunoissa ja joenvarsilla.
Lisääntyminen
.jpg.webp)
Korsista, juurista, sammalista ja kasvikuiduista rakennettu pesämalja on usein korkealla lehtipuun oksanhangassa, joskus pensaassa, tavallisimmin 1-4 metrin korkeudella. Munia on 4-6, tavallisesti 5. Muna painaa 1,76 g. Naaras hautoo 13-15 vrk. Emot ruokkivat poikasia 21-27 vrk (pesässä 13-14 vrk).[6]
Ravinto
Kultarinnan ravintoa ovat hyönteiset, toukat, hämähäkit ja muut pienet selkärangattomat.[6] Toisinaan se kelpuuttaa ravinnokseen myös marjoja ja siemeniä.[8]
Lähteet
- BirdLife International: Hippolais icterina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.12.2013. (englanniksi)
- Jari Valkama: Kultarinta – Hippolais icterina Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut - sukupuolen ja iän määritys. - Lintutieto. Jyväskylä.
- Rengastajatoimikunta 2007: Rengastajan vuosikirja 2006. - Rengastustoimisto. Helsinki.
- EURING
- Cramp, Stanley (toim.) 1992: The Birds of the Western Palearctic. Vol. VI Warblers. - Oxford University Press. Hong Kong.
- IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 18.11.2008.
- Felix, Jiří & Hísek, Květoslav: Koko perheen suuri lintukirja, s. 244. Suomentanut Nuuja, Ismo & Palokangas, Risto. Kirjalito, 1997. ISBN 951-28-1683-0.
Aiheesta muualla
- Kultarinta Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Kultarinta (Hippolais icterina)
- Suomen lintuatlas: Kultarinta (Hippolais icterina)
- ITIS: Hippolais icterina (englanniksi)