Kultakuoriainen

Kultakuoriainen (Cetonia aurata) on lehtisarvisiin (Scarabaeidae) kuuluva kovakuoriaislaji.[2]

Kultakuoriainen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Scarabaeiformia
Yläheimo: Turilasmaiset Scarabaeoidea
Heimo: Lehtisarviset Scarabaeidae
Alaheimo: Cetoniinae
Tribus: Cetoniini
Suku: Cetonia
Laji: aurata
Kaksiosainen nimi

Cetonia aurata
(Linnaeus, 1761)
Katso myös

  Kultakuoriainen Wikispeciesissä
  Kultakuoriainen Commonsissa
Kultakuoriainen siivet levitettynä.

Tuntomerkit

Koko

Kotelosta kuoriutumisen jälkeen täysikasvuinen kultakuoriainen on keskimäärin noin 20 millimetrin mittainen.[2]

Ulkonäkö

Kuoriainen on väriltään yleensä kiiltävän metallinvihreä, vaikka yksilökohtaisesti väritys saattaakin joskus vaihdella myös pronssin, kuparin, violetin, sinimustan ja harmaan välillä. Se on leveäselkäinen ja sen peitinsiivissä on ohutta vaaleaa kirjailua. Kultakuoriainen muistuttaa suuresti lähisukulaistaan kuparikuoriaista (Protaetia cuprea tai Potosia cuprea).[2]

Kultakuoriainen

Levinneisyys

Kultakuoriaiset ovat melko yleisiä koko Euroopassa, mutta erityisesti niitä esiintyy Etelä- ja Keski-Euroopassa.

Suomessa kultakuoriainen on yleinen lähes koko maassa.[2]

Elintavat

Aikuinen kultakuoriainen on päiväaktiivinen ja viihtyy kesän auringonpaisteessa. Se on myös taitava lentäjä: lentoon lähtiessään sen ei tarvitse levittää peitinsiipiään, sillä kuoriainen voi työntää lenninsiipensä esille peitinsiipien alla olevista lovista.[2]

Kultakuoriainen lähdössä lentoon.
Kultakuoriaisen kotelo.

Ravinto

Kuoriainen viihtyy hyvin putkikasvien kukinnoilla, joilla se käyttää kukkien siitepölyä ja terälehtiä ravinnokseen. Kuoriaiselle kelpaa hyvin myös ruusun, ohdakkeen ja mesiangervon kukat.

Toukat elävät lahossa puuaineksessa tai kasvien juuria syöden.[2]

Lähteet
  1. Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Kultakuoriainen – Cetonia aurata Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Seppo Parkkinen: Selkärangattomat: Kotimaan luonto-opas, s. 492–493. Kultakuoriainen. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-19804-8.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.