Kultainen orda
Kultainen orda (mong. Алтан Орд, Altan Ord, tat. Алтын Урда, Altın Urda, ven. Золота́я орда́, Zolotaja orda) oli mongolien perustama, nykyisen Venäjän, Ukrainan ja Kazakstanin alueella sijainnut keskiaikainen valtio. Se oli eräs Mongolivaltakunnan seuraajavaltioista.
| Kultainen orda Алтан Орд Altan Ord (mongoliksi) Алтын Урда Altın Urda (tataariksi) Золотая орда Zolotaja orda (venäjäksi) |
|||
|---|---|---|---|
1242–1502 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | monarkia | ||
| Hallitsija | kaani | ||
| Pääkaupunki | Sarai | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 6 000 000 km² | ||
| Uskonnot | tengrismi, ortodoksisuus, šamanismi, lamalaisuus, myöhemmin sunnalaisuus | ||
| Kielet | venäjä, turkkilaiset kielet, suomalaisugrilaiset kielet | ||
| Edeltäjä | Mongolivaltakunta | ||
| Seuraajat |
Astrahanin kaanikunta Kazakkien kaanikunta Kazanin kaanikunta Krimin kaanikunta Moskovan Venäjä Qasimin kaanikunta Siperian kaanikunta Suur-ordan kaanikunta Uzbekkien kaanikunta |
||
Nimi
Nimessä oleva sana ”orda” tulee turkkilais-mongolilaisesta sanasta ordu, joka tarkoitti lähinnä leiriä.[1] Turkin kielessä sana ordu tarkoittaa armeijaa. Nimessä esiintyvän sanan ”kultainen” uskotaan tulleen mongolien käyttämästä suuntajärjestelmästä, jossa musta oli pohjoinen, sininen itä, punainen etelä, valkoinen länsi ja keltainen (tai kultainen) keskusta. Toisen version mukaan nimi tuli Batu-kaanin upeasta kultaisesta teltasta. Nimelle ”Kultainen orda” ei ole kirjoitettua lähdettä ennen 1600-lukua. .lähde?
Vaihtoehtoiset nimet on Ulug Ulus (’mahtava valtio’ turkkilaisittain) ja Kiptšakkien kaanikunta.[2][3]
Väestö
Kultaisen ordan väestöön kuului mongoleja ja turkkilaisia heimoja, sekä pieni määrä suomalais-ugrilaisia, slaavilaisia, kaukasialaisia, ja muita.[4]
Suurin osa Kultaisen ordan väestöstä oli kuitenkin turkkilaisia, kuten kiptšakkeja, kumaaneja ja bolgaareja. Orda ”turkkilaistui” vähitellen ja lopulta menetti mongolilaisen identiteettinsä, kuitenkin Batun alkuperäisten mongolisotureiden jälkeläisten muodostaessa ylemmän luokan.[5]
Ordan väestöä kutsuttiin venäläisissä- ja eurooppalaisissa lähteissä yleisesti "tataareiksi". Myös muut naapuriväestöt sekä Kultaisen ordan feodaaliylhäisö käytti heistä kyseistä nimitystä, jonka alun perin Tšingis Kaanin soturit toivat hyökätessään Volgan bulgariaan. Heimot itse kuitenkin tunnistautuivat joko ryhmiensä omilla nimillä tai muslimeina.[6][7][8][9][10]
Mongolijuuret
Mongolivaltakunnan perustajan Tšingis-kaanin kuoltua valtakunta jaettiin hänen neljälle pojalleen. Näistä Jotši-kaani oli jo kuollut, joten kaukaisimmat alueet nykyisellä eteläisellä Venäjällä saivat hänen poikansa Batu-kaani (Sinisen eli itäisen ordan johtaja) ja Orda (Valkoisen eli läntisen ordan johtaja). Batu valloitti Volgan Bulgarian 1236 ja mongolit saivat nopeasti haltuunsa Rutenian aroalueet ja ottivat paikallisen turkinsukuisen väestön armeijaansa. Sen jälkeen Batu valloitti suurimman osan Kiovan Rusista hävittäen sen kukoistaneen pääkaupungin Kiovan. Batu valloitti Novgorodia lukuun ottamatta kaikki muutkin venäläiset ruhtinaskunnat ja myös Novgorodin ruhtinas Aleksanteri Nevski myönsi mongolien ylivallan.lähde?
Batun Sininen orda jatkoi hyökkäystään länteen Puolaan ja Unkariin kukistaen siellä vastaan asettuneet länsieurooppalaiset ritariarmeijat. Vuonna 1241 suurkaani Ögödei kuoli ja Batu joutui luopumaan Puolan ja Unkarin valloituksista ottaakseen osaa seuraajakilpailuun. Venäjän valloitukset sen sijaan jäivät Batulle, ja hän perusti vuonna 1242 pääkaupunkinsa Sarain, joka lienee sijainnut Volgan alajuoksulla.lähde?
Kukoistusaika
Batun kuoltua vuonna 1255 valtakunta kukoisti vielä vuosisadan. Batun veli Berge yhdisti Valkoisen ja Sinisen ordan. Ordan sotilaallinen mahti saavutti huippunsa Uzbegin (1312–1341) kaudella, jolloin armeijassa oli 300 000 sotilasta. Kultainen orda oli 1200-luvun loppupuolella ja 1300-luvun alkupuolella Euraasian suurin valtiomuodostelma.[11]
Sisäinen organisaatio
Ordan yksinvaltias oli kaani, jonka valitsi mongolien perinteinen kurultai-kokous Batun jälkeläisten joukossa. Pääministeriä, joka myös oli etninen mongoli, nimitettiin ”ruhtinaiden ruhtinaaksi”. Ministerejä sanottiin visiireiksi. Paikallishallitsijat, baskakit, keräsivät veroja, joutuen kansan tyytymättömyyden maalitauluksi. Siviili- ja sotilashallintoa ei yleensä eroteltu. Orda menetti nopeasti mongolilaisen identiteettinsä. Vaikka mongolit muodostivat yläluokan, oli suurin osa väestöstä turkinsukuisia ja muita alueen alkuperäisiä paimentolaisheimoja.lähde?
Ordasta tuli pian pikemminkin kaupunki- kuin paimentolaisvaltio: Saraista kehittyi kukoistava metropoli. Siellä arvellaan olleen 600 000 asukasta. Huolimatta venäläisten käännytystyöstä Saraissa, mongolit enimmäkseen säilyttivät animistiset uskomuksensa, kunnes Uzbeg-kaani (1312–1341) sääti islamin valtionuskonnoksi. Eräiden venäläisruhtinaiden on kerrottu tulleen murhatuksi Saraissa, koska he kieltäytyivät kumartamasta pakanallisille symboleille, mutta murhien syyt saattavat todellisuudessa olla pikemminkin poliittisia. Kaanit olivat yleensä uskonnollisesti suvaitsevaisia ja jopa vapauttivat ortodoksikirkon veroista.lähde?
Vasallit ja liittolaiset
Orda keräsi veroja alamaisilta kansoiltaan – venäläisiltä, armenialaisilta, georgialaisilta ja Krimin kreikkalaisilta. Kristittyjen toiminta omilla alueillaan ei kaaneja häirinnyt, kunhan veroa maksettiin. Vasallivaltioita ei koskaan suoraan liitetty Ordaan, ja venäläisruhtinaat saivat pian oikeuden kerätä mongoliveron itse. Verot olivat kuitenkin raskaat, niiden laiminlyönnistä rangaistiin ankarasti ja vasallivaltioiden sivistysarvoille ja kehitykselle Ordan aika oli tuhoisa.lähde?
Ordan politiikka Venäjällä noudatti ohjenuoraa ”hajota ja hallitse”. Tataarit pyrkivät solmimaan nopeasti vaihtelevia liittoja paikallisten ruhtinaiden kanssa pitääkseen alueen heikkona ja jaettuna. 1300-luvulla Liettuan nousu suurvallaksi merkitsi haastetta tataarien ylivallalle. Liettuan suurruhtinas Algirdas löi tataarit Bug-virran varrella 1362 käydyssä Sinisten vesien taistelussa ja valtasi Kiovan sekä suuren osan Kiovan Rusjin vanhoista alueista.[12] Liettuan vastapainoksi kaani pyrki muodostamaan Moskovasta johtavan venäläisen valtion. Moskovan Iivana I:lle myönnettiin suuriruhtinaan arvo ja oikeus kerätä veroa muilta venäläisruhtinailta.lähde?
Sarain kautta käytiin vilkasta kauppaa genovalaisten Mustanmeren tukikohdista. Mamelukkien Egypti oli Ordan pitkäaikainen kauppakumppani ja liittolainen Välimerellä.lähde?
Hajaannus ja luhistuminen
1340-luvun Musta surma heikensi merkittävästi Kultaista ordaa. Vuonna 1357, kun kaani Jani Beg murhattiin, Orda joutui pitkään sisällissotaan, jossa kaani vaihtui seuraavan viiden vuosikymmenen aikana keskimäärin vuoden välein. Tänä aikana Moskova, Astrahan ja Kovaresmia pyrkivät eroon Ordasta, ja Dnepr-joen alajuoksun alue siirtyi Puola-Liettualle. Mamai – kenraali, joka ei ollut muodollinen hallitsija – pyrki palauttamaan Ordan vallan Venäjällä. Dimitri Donskoi löi hänen komentamansa tataarit Kulikovon taistelussa vuonna 1380. Mamaita seurannut Tokhtamysh valloitti Sinisen ordan alueen ja palautti Kultaisen ordan hetkeksi alueelliseksi mahdiksi. Hän hävitti Moskovan kostona kapinasta vuonna 1382.lähde?
Kuoliniskun Ordalle antoi Timur Lenk, joka 1300-luvun lopussa tuhosi Tokhtamyshin armeijan, hävitti Ordan pääkaupungin Sarain, ryösti Krimin kauppakeskukset ja vei taitavimmat käsityöläiset omaan pääkaupunkiinsa Samarkandiin. Tokhtamysh murhattiin 1406. Hän oli Ordan viimeinen vahva kaani, ja hänen jälkeensä kaanikunta alkoi hajota. 1440-luvulta alkaen Orda oli hajaannuksessa ja jakaantuneena kahdeksaan erilliseen kaanikuntaan: Siperian, Qasimin, Kazanin, Astrahanin, Kazakkien, Uzbekkien, Krimin ja Suur-ordan kaanikuntiin. Mikään näistä ei yksinään ollut Moskovaa voimakkaampi, ja Moskova irrottautuikin tataarien kontrollista lopullisesti 1480 Ugra-joen taistelun jälkeen.lähde?
Kultainen Orda tuhoutui lopullisesti 1502 sodassa Astrahanin kaanikuntaa vastaan. Viimeinen kaani Ahmed pakeni Liettuaan. Hän kuoli 1529. Sota tuhosi Kultaisen Ordan ja heikensi Astrahanin kaanikuntaa huomattavasti. Samaan aikaan Moskovan ruhtinaskunta kävi nyt hyökkäykseen. Kaanikunnat liitettiin Moskovaan yksi kerrallaan 1500-luvulla, lukuun ottamatta Krimin kaanikuntaa, josta tuli Osmanien valtakunnan vasallivaltio 1475, kunnes se liitettiin Venäjään 1783.lähde?
Lähteet
- The Islamic World to 1600: The Golden Horde The Applied History Research Group. University of Calgary. Arkistoitu 20.6.2006. Viitattu 2.12.2006. (englanniksi)
- The History and Culture of the Golden Horde hermitagemuseum.org. Viitattu 5.3.2023.
- Dariusz Kołodziejczyk: The Crimean Khanate and Poland-Lithuania: International Diplomacy on the European Periphery (15th-18th Century). Brill, 2011. ISBN 978-90-04-19190-7
- Halperin, Charles J. (1987). Russia and the Golden Horde: The Mongol Impact on Medieval Russian History. s. 222. ISBN 9781850430575.
- Britannica Academic academic.eb.com.
- Егоров В. Л. Историческая география Золотой Орды в XIII—XIV веках. — М.: Либроком, 2009.
- Атлас истории Татарстана и татарского народа / Под ред. Р. Г. Фахрутдинова. — М.: Издательство ДИК, 1999. — 64 с.: илл., карт.
- B. Spuler: Die Goldene Horde: Die Mongolen in Russland 1223–1502. 2. Ausgabe. Wiesbaden 1965, S. 281 ff.
- Leitzinger, Antero: Mishäärit – Suomen vanha islamilainen yhteisö. (Sisältää Hasan Hamidullan ”Yañaparin historian”. Suomentanut ja kommentoinut Fazile Nasretdin). Helsinki: Kirja-Leitzinger, 1996. ISBN 952-9752-08-3. (s. 21-22)
- Halikov, A. H.: Tataarit, keitä te olette?. Suomentanut Lauri Kotiniemi. Abdulla Tukain kulttuuriseura, 1991. ISBN 952-90-3114-9.
- Halikov, A. H.: Tataarit, keitä te olette. Abdulla Tukain kulttuuriseura, 1991.
- Kallio, Aulis: Liettuan historia. Jagellonica-kulttuuriyhdistys, 2009.
