Kultainen kukko
Kultainen kukko (ven. Золотой петушок, Zolotoi petušok) on Nikolai Rimski-Korsakovin säveltämä ooppera[1], hänen viimeisensä. Teos kantaesitettiin kaksi vuotta Rimski-Korsakovin kuoleman jälkeen Pietarissa 1909.
| Kultainen kukko | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
| Alkuperäinen nimi | Zolotoi petušok | ||||||
| Säveltäjä | Nikolai Rimski-Korsakov | ||||||
| Libretto | Nikolai Rimski-Korsakov | ||||||
| Pohjautuu | Aleksandr Puškinin tekstiin | ||||||
| Kantaesitys |
1909 Pietarin Mariinski-teatteri |
||||||
| Aikajana Rimski-Korsakovin oopperoista | |||||||
|
|||||||
Kultainen kukko on meriupseerina toimineen ja Venäjän–Japanin sotaa vastustaneen Rimski-Korsakovin vastalause tsaarinvallalle, minkä vuoksi hän menetti virkansa konservatorion johtajana.
Henkilöt
Synopsis
- Tapahtumapaikka ja -aika
Kuvitteellisessa todellisuudessa
- Prologi
Astrologi esittäytyy illan kulun ohjailijaksi ja näyttelijäksi. Hän kehottaa yleisöä kuuntelemaan alkavaa tarinaa tarkkaavaisesti.
- Ensimmäinen näytös
Tsaarin palatsi. Tsaari Dodon oli nuorempana hurja mies mutta kaipaa vanhemmiten vain rauhaa. Duuma ei keksi keinoa maan suojelemiseksi vihollisilta, eivätkä keksi tsaarin pojatkaan. Astrologi auttaa lahjoittamalla tsaarille kultaisen kukon. Kukko vartioisi valtakuntaa ja korottaisi äänensä varoitukseen aina vihollisten uhatessa. Tsaari lepää, kunnes kukko kiekuu. Kahden ensimmäisen kiekumisen jälkeen Dodon lähettää poikansa yksi kerrallaan vihollista vastaan, mutta kolmannella hänen täytyy itse käydä taisteluun.
- Toinen näytös
Öinen taistelukenttä. Dodon löytää lyödyt joukkonsa. Hänen poikansa ovat tappaneet toisensa, mutta vihollista ei näy missään. Aamunsarastuksesta ilmestyy kaunis nainen, joka kertoo olevansa Šemahan kuningatar, ilman kuninkaan tytär. Dodon rakastuu häneen oitis.
- Kolmas näytös
Pääkaupungin kadulla. Dodon palaa morsiamensa kanssa. Astrologi vaatii tsaarin morsianta korvaukseksi kukosta. Tsaari ei suostu esitykseen vaan surmaa astrologin. Kukko surmaa tsaarin yhdellä nokaniskulla ja katoaa Šemahan kera. Kansa jää miettimään neuvottomana ja pois tolaltaan, kuinka elää ilman tsaaria.
- Epilogi
Astrologi tulee esiripun eteen ja ilmoittaa varaavansa elossa olemisen oikeuden itselleen ja Šemahalle; muut tarinana henkilöt hän kiroaa varjojen valtakuntaan.