Kulosaari

Nykyisen kaupunginosan nimenä Kulosaari on melko nuori; sen ruotsinkielinen kirjoitusasu Brändö on ollut käytössä vuodesta 1808. Vielä 1700-luvulla saari oli nimeltään Stuguön tai Stugulandet siellä sijainneen, eräälle kalastajalle kuuluneen torpan mukaan. Saari on vanhastaan kuulunut Kulosaaren kartanon maihin, ja nimi Kulosaari on siirretty siltä mantereen puoleiselta niemeltä, jolla kartano sijaitsee. Kartano on entisinä aikoina ollut saaressa, joka juuri on ollut alkuperäinen Kulosaari.[6]

AB Brändö Villastad – Kulosaari -yhtiö perustettiin Helsingin kaupungin ulkopuolelle vuonna 1907 tarkoituksena muodostaa asumattomalle saarelle uudenaikainen huvilakaupunki. Alueen asemakaavan laati yhtiön toimeksiannosta Lars Sonck. Kulosaaressa sijaitseva Vapaamuurarien kallio oli Sonckin ensimmäisessä suunnitelmassa yhteydessä saaren ehkä merkillisimpään luonnonmuodostelmaan, saaren eteläosassa sijaitsevaan laguunimaiseen sisälahteen (Gloet). Alueen asemakaavassa on myös Vapaamuurarinkuja.

Kulosaaren kunta vuoden 1929 kartassa.

Kulosaaressa oli yksi jääkäriliikkeen radioasemista vuoden 1918 sisällissodan aikana.[7]

Kulosaari kuului Helsingin maalaiskuntaan vuoteen 1922 asti, jolloin muodostettiin Kulosaari-niminen kunta, viralliselta nimeltään Brändön huvilakaupunki[8]. Kunta oli kaksikielinen ja sen enemmistökielenä oli ruotsin kieli[8]. Nimestään huolimatta se oli kuntamuodoltaan maalaiskunta. Kunta ehti toimia runsaat kaksikymmentä vuotta, kunnes se liitettiin osaksi laajenevaa Helsinkiä vuoden 1946 suuressa alueliitoksessa.

Pääartikkeli: Kulosaaren huvilakaupunki

Tapani Talarin Kuntaliitolle vuonna 2017 suunnittelema Kulosaaren kunnan epävirallinen perinnevaakuna.[9]

Vuosina 1910–1951 Kulosaareen liikennöi raitiotielinja. Linjalla ei ollut numeroa, vaan sen tunnuksena käytettiin alkujaan kirjainta B (Brändö), myöhemmin KB.[10] Raitiovaunut kuljetettiin saareen höyrylautalla vuoden 1919 joulukuuhun saakka, jolloin ensimmäinen Kulosaaren silta avattiin liikenteelle. Nykyinen silta valmistui sen paikalle vuonna 1957.

K. J. Ståhlbergin ja hänen vaimonsa kyyditys lokakuussa 1930 alkoi Kulosaaresta, mistä heidät siepattiin 14. lokakuuta ja kyyditettiin Joensuuhun. Tapahtumat etenivät esimerkiksi nykyisellä Armas Lindgrenin tiellä (silloin Södra Strandvägen).

Kulosaareen alkoi sijoittua ulkomaiden suurlähetystöjä 1950-luvulta alkaen. Suurin osa näistä oli sosialististen maiden lähetystöjä, jotka päätyivät Kulosaareen, kun Neuvostoliitto jakoi välirauhansopimuksen nojalla takavarikoidun Saksan kansalaisten omaisuuden mukana haltuunsa päätyneitä huvilatontteja liittolaismailleen. Jo vuonna 1955 asettuivat Kiinan kansantasavallan suurlähetystö Vanhalle Kelkkamäelle entiseen pankkiiri Emil Schybergsonin huvilaan ja Puolan suurlähetystö Kulosaaren eteläkärkeen; molemmat toimivat nykyäänkin samoissa paikoissa. Myöhemmin Kulosaareen siirtyivät muun muassa Unkarin, Tšekkoslovakian, Jugoslavian ja Pohjois-Korean suurlähetystöt sekä Itä-Saksan suurlähetystö, joista viimeksi mainitun rakennus on nykyään Ukrainan suurlähetystön käytössä.[11]

Vuonna 1980 Lars Sonckin tielle valmistunut Irakin suurlähetystö herätti aikanaan erityisen paljon huomiota poikkeavan itämaisen arkkitehtuurinsa ansiosta. 1980-luvulla Kulosaareen muuttivat vielä Iranin ja Kolumbian suurlähetystöt sekä 1990-luvulla Slovakian, Liettuan ja Romanian suurlähetystöt.[11] Jugoslavian suurlähetystöstä tuli 2000-luvulla ensin Serbia ja Montenegron ja sitten Serbian suurlähetystö.

Saarella on aina asunut myös paljon eri maiden diplomaatteja. Arviolta Kulosaaressa asuu noin tuhat diplomaattia.[11]

Vuonna 1959 joukko Kulosaaren kaduista nimettiin entisten tasavallan presidenttien mukaan: Ståhlbergintie, Relanderinaukio, Svinhufvudintie, Kyösti Kallion tie, Risto Rytin tie ja Marsalkantie (keskustassa sijaitseva Heikinkatu oli nimetty Mannerheimintieksi jo vuonna 1942).[13] Kulosaaren huvilayhdyskunnan perustajista ovat oman nimikkokatunsa saaneet arkkitehdit Oscar Bomanson, Bertel Jung, Karl Lindahl, Armas Lindgren ja Lars Sonck sekä pankinjohtaja Emil Schybergson, tunnetuista asukkaista kuoronjohtaja Heikki Klemetti ja taidemaalari Wilho Sjöström. Vuorineuvoksentie on nimetty yhdyskunnan perustajiin kuuluneen vuorineuvos Julius Stjernvallin mukaan; kadun entinen nimi on Stjernvallintie.[14]