Kulosaaren kirkko

Kulosaaren kirkko on Kulosaaren kaupunginosassa Helsingissä sijaitseva kirkkorakennus. Silloisen Kulosaaren kunnan huvilakaupunkiin rakennettu kirkko on arkkitehti Bertel Jungin suunnittelema ja valmistunut 1935. Armas Lindgrenin suunnittelema kellotorni on valmistunut 1931.[1] Kulosaaren kirkon suunnittelu oli aloitettu jo heti kunnan perustamisen jälkeen,[2] aluksi tyydyttiin kuitenkin vuokratiloissa toimivaan huvilakirkkoon.[1]

Kulosaaren kirkko

Kulosaaren kirkko.
Sijainti Werner Wirénin tie 6, Kulosaari, Helsinki
Koordinaatit 60°11′05″N, 025°00′38″E
Hiippakunta Helsingin hiippakunta
Seurakunta Herttoniemen seurakunta
Rakentamisvuosi 1935, kellotorni 1931
Suunnittelija Bertel Jung, kellotorni Armas Lindgren
Materiaali tiili ja betoni, kellotorni betoni
Istumapaikkoja 170
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kirkko, sen sisustus ja alkuperäinen esineistö ovat kulosaarelaisten taiteilijoiden tai heidän sukulaistensa suunnittelemia. Ne on saatu seurakuntalaisten lahjoituksina, osa esineistä on heidän tekemiään.[1] Kokonaisuutta pidetään huvilakaupungin yhteisöllisyyden tuloksena.[2] Kulosaaren huvilakaupunki kirkkoympäristöineen on yksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[3]

Kirkko
Kellotorni.

Kulosaaren korkeimmalla kalliolla, Vapaamuurarivuorella kohoava tiilestä ja betonista rakennettu kirkko on perustyyliltään funktionalismia, mutta siinä on myös koristeellisia osia, kuten kattoratsastaja ja ulkorappaus.[1][4]

Kirkon sisustuksen suunnitteli kuvataiteilija Antti Salmenlinna, joka oli arkkitehti Armas Lindgrenin vävy. Salmenlinna suunnitteli muun muassa kirkkosalin palkkikaton ja urkulehterin kaiteen. Myös katon ja triumfikaaren maalauskoristelut, saarnastuolin viereisen ikkunan lasimaalaus ja alttarivaatteet ovat hänen suunnittelemiaan.[1]

Vuorisaarnaa kuvaavan alttaritaulun maalasi taiteilija William Lönnberg. Kipsiveistokset kirkkosalin peräseinällä ja ikkunalla ovat Suomen ensimmäisiin naiskuvanveistäjiin kuuluneen kulosaarelaisen Sigrid af Forsellesin tekemiä ja hänen omaistensa lahjoittamia. Alttariliinaan on kudottu silloisen Kulosaaren seurakunnan symboli, campanile eli kellotorni. Arkkitehti Bertel Jungin tytär, metallitaiteilija Gunilla Jung on suunnitellut hopeisen kastemaljan, kolehtihaavin ja virsinumerotaulun. Bertel Jungin veljentytär, tekstiilitaiteilija Dora Jung suunnitteli ensimmäisen messukasukkansa Kulosaaren kirkkoon. Myöhemmin 1970-luvulla kirkkoon on hankittu muun muassa kuvanveistäjä Tapio Junnon pronssiset kynttilänjalat ja alttarikrusifiksi.[1]

Kirkon urut ovat saksalaisen Riegerin urkutehtaan valmistamat ja kulosaarelaisten laivanvarustajien Antti Wihurin ja Gustaf Thordénin lahjoittamat.[1]

Kellotapuli

Kulosaareen oman kirkon paikka oli hyvissä ajoin valmiiksi katsottuna, vaikka rakentaminen lykkääntyikin kymmenellä vuodella. Pienen matkan päähän tulevan kirkon paikasta, kallion korkeimmalle kohdalle rakennettiin betoninen kellotapuli, jonka alustava suunnitelma oli arkkitehti Armas Lindgrenin. Lindgren kuoli vuonna 1929 ja hänen tyttärensä Helena Stenij teki suunnitelmat valmiiksi. Tapuli valmistui vuonna 1931. Kolme lahjoituksena saatua kirkonkelloa on viritetty Kulosaaressa asuneen säveltäjä Heikki Klemetin ohjein.[1][4]

Huvilakirkko

Kulosaaren kunta erkani Helsingin maalaiskunnasta vuonna 1922. Kulosaaren seurakunta oli perustettu 1921 ja samana syksynä oli vuokrattu kirkkoa varten huvila Kulosaarentie 42:sta. Armas Lindgren suunnitteli siihen pienen kirkkosalin, kanslian ja kokoussalin sekä yläkertaan pappilan. Lindgrenin kuoltua Helena Stenij viimeisteli myös huvilakirkon suunnitelmat.[1]

Katso myös

Lähteet
  1. Kulosaaren kirkko Helsingin seurakuntayhtymä. Arkistoitu 6.6.2016. Viitattu 23.6.2012.
  2. Kolbe, Laura: Yhteinen saari, yhteinen seurakunta – Kulosaari varustaa kirkon Laura Kolbe. Viitattu 23.6.2012.
  3. Kulosaaren huvilakaupunki Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  4. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo. Museovirasto. Viitattu 23.6.2012.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.