Kulorastas

Kulorastaan selkäpuoli on ruskeanharmaa, vatsapuoli vaalea ja pyöreiden, selvärajaisten mustien täplien pilkuttama. Lennossa huomaa valkeat kainalohöyhenet ja pyrstön valkoiset kulmat. Väritykseltään kulorastas muistuttaa laulurastasta, mutta on suurempi, mustarastaan kokoluokkaa. Kulorastas on Suomen suurin rastas: sen pituus on 26–29 cm ja paino 100–130 g.

Kulorastaan ääni on erikoinen pärinä tai rätinä, joka tuo mieleen lasten pyöränpinnoihin kiinnitetyn päristimen. Laulu on kuuluvaa, ja sen tempo on nopeampi ja kesto lyhyempi kuin mustarastaan laulussa, jota se suuresti muistuttaa. Kulorastas on arka ja hiljainen lintu. Muuttoaikoina sitä tavataan pienissä parvissa.

Vanhin suomalainen rengastettu kulorastas on ollut vähintään 4 vuotta 10 kuukautta 17 päivää vanha.[3]

Kulorastas on lajina euraasialainen ja sitä tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa. Lisäksi sitä tavataan Länsi-Siperiassa, Vähässä-Aasiassa, paikoitellen Keski-Aasiassa sekä Himalajan länsiosissa.

Alalajeja on kolme, joista pohjoinen nimilaji pesii myös Suomessa. Linnut talvehtivat joko Länsi-Euroopassa tai Pohjois-Afrikassa, etenkin Marokossa, Tunisiassa ja Algeriassa, sekä Välimeren maissa, Lähi-idässä ja Israelissa. Satunnaisesti kulorastas voi myös talvehtia Norjaa ja Ruotsia myöten. Toinen alalaji pesii Pohjois-Afrikassa ja kolmas Siperiassa. Harhailevia kulorastaita on tavattu muun muassa Islannissa ja Färsaarilla.

Yli 75 % maailman kulorastaskannasta pesii ja talvehtii Euroopassa. Euroopassa lajia tavataan noin 3–7,5 miljoonaa paria, eli 6–15 miljoonaa yksilöä, ja laji on levittäytynyt 36 maan alueelle. Koko maapallon kannaksi arvioidaan 17 miljoonaa yksilöä.

Suomen pesimäkannaksi on arvioitu noin 40 000–70 000 paria. Suomeen jää joskus talvehtimaan vain parisenkymmentä yksilöä. Pohjoinen levinneisyysraja noudattaa yhtenäisen mäntymetsävyöhykkeen pohjoisrajaa. Laji taantui Suomessa voimakkaasti 1950-luvulla, mutta kannat ovat elpyneet. Nykyisin kulorastaita esiintyy koko maassa aina mäntyrajalle saakka. Laji on Etelä-Suomessa melko harvalukuinen. Laji vaikuttaa kuitenkin runsastuneen 2000-luvulla.[4]

Kulorastasta tavataan havumetsissä, etenkin vanhoissa harju- ja kalliomänniköissä, ja muuttoaikoina pelloilla ja saaristossa. Keski-Euroopassa laji on yleinen puistolintu.

Kulorastaan munia.

Pesä on suurehko ja rakennettu kuivista oksista ja ruohoista sekä jäkälästä, sisältä vuorattu savella ja heinillä. Pesä on tavallisesti männyssä muutaman metrin korkeudella. Muninta alkaa Etelä-Suomessa vapun tienoilla. Naaras munii tavallisesti neljä vihertävää, täplikästä munaa ja hautoo niitä noin kaksi viikkoa. Koiras saattaa joskus hautoa lyhyitä aikoja. Muna painaa 7,8 g. Molemmat emot hoitavat poikasia, jotka lähtevät pesästä kaksiviikkoisina ja itsenäistyvät pari viikkoa myöhemmin. Voi pesiä kahdesti kesän aikana, jolloin koiras huolehtii ensimmäisen pesyeen poikasista naaraan muniessa ja hautoessa toista.

Kulorastas on kaikkiruokainen: se syö hyönteisiä, matoja ja marjoja. Keski-Euroopassa kulorastaan talviravintoa ovat etenkin mistelin marjat, siksi sen nimikin on monissa kielissä mistelirastas.

• Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa, V. – Oxford University Press. Hongkong. ISBN 0-19-857508-4

• LuontoPortti: Kulorastas (Turdus viscivorus)
• ITIS: Turdus viscivorus (englanniksi)