Kulmahammas

Kulmahammas (lat. dens caninus), C, on useimmilla eläinlajeilla oleva hammas etu- ja poskihampaiden välissä. Kulmahampaan tehtävänä on petoeläimillä pitää saaliista kiinni sekä lajinsisäisten kamppailujen käyminen. Kasvinsyöjillä kulmahampaat voivat olla myös taisteluhampaina, esimerkiksi oreilla ja karjuilla. Karjujen kulmahampaita kutsutaankin usein syöksyhampaiksi tai torahampaiksi ja ne ovat yleensä alaleukaluussa suurempia kuin yläleukaluussa. Myös mursujen kulmahampaat ovat pidentyneet syöksyhampaiksi. Norsujen syöksyhampaat sen sijaan eivät ole kulmahampaita vaan etuhampaita. Märehtijöillä kulmahampaat ovat muuntuneet etuhampaiksi.

Koiran kulmahampaat.

Ihmisen kulmahampaan (canine) sijoittuminen.

Koiran maitokulmahampaat puhkeavat 3–5 viikon iässä ja vaihtuvat pysyviin 5–7 kuukauden iässä. Kissalla vastaavat iät ovat 3–4 viikkoa ja 5–6 kuukautta. Hevosilla kulmahampaat saattavat puuttua kokonaan, mutta jos ne puhkeavat, ne puhkeavat 4–5 vuoden iässä. Joskus hevosilla saattaa olla maitokulmahampaatkin. Märehtijöillä alakulmahampaat muistuttavat etuhampaita ja ovat näiden kanssa rivissä. Maitohampaat puhkeavat syntymän aikoihin tai parin ensimmäisen elinviikon aikana. Lehmillä kulmahampaat vaihtuvat pysyviin 32–42 kuukauden iässä, lampailla 36–48 kuukauden, ja vuohilla 36 kuukauden iässä. Poron alakulmahampaat vaihtuvat pysyviin 12–14 kuukauden iässä. Muista märehtijöistä poiketen poroilla on pienet yläkulmahampaat. Maitohampaat puhkeavat syntymän aikoihin ja vaihtuvat pysyviin 12–14 kuukauden iässä. Sikojen kulmahampaat puhkeavat syntymän aikoihin ja vaihtuvat pysyviin 8–12 kuukauden iässä. Karjujen kulmahampaat ovat erittäin vaaralliset aseet. Hampaiden vaihtumisia käytetään yleisesti eläinten iän määrittämiseen. Sanonta ”Ei lahjahevosen suuhun katsota” viittaa juuri tällaiseen iänmääritykseen.