Kulkuri ja joutsen (elokuva)

Koivusalo oli saanut idean Tapio Rautavaaraa ja Reino Helismaata käsittelevästä elokuvasta pääsiäisenä 1994. Syksyllä 1995 hän tapasi Juha Nummisen, joka oli kirjoittanut Tapio Rautavaarasta muistelmateoksen En päivääkään vaihtaisi pois (1978). Numminen lupasi antaa Koivusalon käyttöön 50 tuntia nauhoittamiaan Rautavaaran haastatteluja. Projekti varmistui Yle TV2:n ja levitysyhtiö Buena Vistan tuen ansiosta. Nummisesta tuli elokuvan toinen käsikirjoittaja. Elokuvaan saatiin rekvisiitaksi Rautavaaran ja Helismaan aidot kitarat, Lempi Helismaan vihkisormus ja Rautavaaran kultamitalikeihäs, ja yhtenä kuvauspaikkana oli Helismaan talon piha. Helismaan poika ja Rautavaaran tyttäret antoivat hyväksynnän Koivusalon elokuvahankkeelle.[1]

Käsikirjoitus valmistui tammikuussa 1998, ja haettua pienempi Elokuvasäätiön tuki varmistui vasta sen jälkeen. Kuvaukset suoritettiin neljässä jaksossa touko-, heinä-, loka- ja marraskuussa 1998, sisäkuvien osalta Friitalan nahkatehtaalle Ulvilaan rakennetussa studiossa ja ulkokuvien osalta eri puolilla Satakuntaa, Hämettä, Keski-Suomea ja Helsinkiä. Elokuvassa oli noin 80 roolia, ja avustajia käytettiin noin 1 400.[1]

Rautavaaraa esitti Tapio Liinoja, joka oli ollut aiemmin mukana Koivusalon elokuvassa Pekko ja massahurmaaja (1995). Joitakin live-osuuksia lukuun ottamatta laulukohtauksissa käytettiin Tapio Rautavaaran levytyksiä. Helismaan lauluosuudet esitti Helismaata näytellyt Martti Suosalo itse. Elokuva sai ensi-iltansa 19. helmikuuta 1999 lukuun ottamatta Helsinkiä, jossa uusi Tennispalatsin elokuvateatteri avautui käyttöön vasta viikkoa myöhemmin.[1]

Elokuvan tuotantokustannukset olivat 4,8 miljoonaa markkaa, ja se sai Suomen elokuvasäätiön 1,8 miljoonan markan tuotantotuen.[1]

Kulkuri ja joutsen sai hyvän vastaanoton sekä katsojilta että kriitikoilta. Erityisesti arvostettiin elokuvan huolella tehtyä ajankuvaa ja hyviä näyttelijäsuorituksia.[2] Martti Suosalo sai elokuvasta vuonna 2000 parhaan miespääosan Jussi-palkinnon.[1]