Kuljetusvarikko

• kapt Rami Kilpi (1.4.2007-31.12.2008)
• evl Raimo Raivio (1.11.2003–31.3.2007)
• evl Asko Itkonen (1.1.2001–30.10.2003)
• evl Timo Henttonen (1.4.1996–31.12.2000)
• evl Jukka Voipio (1.3.1991–31.12.1995)
• evl Pertti Laaksonen (1.2.1987–31.2.1991)
• evl Heikki Pasanen (1.3.1977–31.1.1986)
• maj Aarre Seppänen (12.11.1976–29.2.1977)
• maj Väinö Saarikko (1.1.1975–11.11.1975)
• maj Erkki Takanen (19.11.1967–31.12.1974)
• maj Aimo Ikonen (18.5.1963–18.11.1967)
• evl Erkki Soininen (3.8.1944–17.5.1963)
• kapt Nils Skogström (1.7.1940–18.9.1944)
• di Paavo Ahomaa (14.10.1939–31.6.1940)

Puolustusministeriö antoi 14.10.1939 käskyn autovarikojen perustamisesta viidelle teollisuuspiirille. Varikoita perustettiin Lahteen, Turkuun, Tampereelle, Kuopioon, Seinäjoelle, Ouluun ja Lappeenrantaan. Autovarikon tehtäviksi määrättiin:

• moottoriajoneuvojen ja -alan materiaalin hankinta, varastointi ja joukkoille toimittaminen
• suojeluspiireltä saatujen ajoneuvojen korjaaminen ja yhtymien käyttöön luvuttaminen
• omistajilleen palautettavien ajoneuvojen luovutuskuntoon palauttaminen.

Tampereen teollisuuspiiri perusti 14.10.1939 Autovarikko 3:n. Autovarikko 3:n päälliköksi määrättiin Autokauppa Oy:n toimitusjohtaja, diplomi-insinööri Paavo Ahomaa. Varikon kokoonpanoon kuului autokorjaamo, varaosavarasto, autovarasto ja kuljetusjoukkue. Edellisen lisäksi Autovarikko 3:n alaisena toimi kahdeksan korjaamoa. Varikolla ei ollut aluksi omia toimitiloja. Tilat vuokrattiin Tampereen kaupungilta ja yksityisiltä omistajilta.

Pysyvä ja keskitetty autovarikko, Tampereen Autovarikko perustettiin 1.7.1940. Varikon päälliköksi määrättiin kapteeni Nils Johan Skogström. Tampereen Autovarikkoon yhdistettiin Autovarikko 3, Traktorivarikko sekä Lahden, Kuopion, Oulun, Mikkelin ja Jyväskylän autokorjauskeskukset. Autovarikko 2, 5 ja 7 lakkautettiin. Tampereen Autovarikolle hankittiin Nokialta Pitkäniemestä noin 40 hehtaarin maa-alue. Varikko jatkoi toimintaansa samalla Kalkun alueella useilla eri nimillä Kuljetusvarikon lakkauttamiseen saakka.

Kuormastovarikko perustettiin vilppulaan vuonna 1940. Kuormastovarikko lopetettiin liitoutuneiden valvontakomission vaatimassa varikkouudistuksessa vuonna 1945. Kenttäkeittimet ja liikuntavälineet siirrettiin Keskusvarikko 9:ään Kalkkuun. Puolustuslaitoksen Kuopion tehtaiden osasto jatkoi Vilppulassa ovien, ikkunoiden ja muiden puusepäntuotteiden valmistamista. Kuopion tehtaat lopetettiin vuonna 1955. Samalla Vilppulan osasto liitettiin nimellä Osasto 2 osaksi Kuljetusvälinevarikkoa. Osasto 2 valmisti muun muassa lavarakenteita, ammuslaatikoita, rekiä ja miehistökoppeja. Tuotanto lopetettiin vuonna 1961 ja toimintaa jatkettiin varastointitehtävissä. Vilppulan varikko-osaston nimi muutettiin Raaka-ainevarkko -osastoksi. Vuonna 1969 Vilppulan osat organisoitiin Kuljetusvälinevarikon Kuormastovarikko-osastoksi. Samalla Vilppulan puolustusvoimien hallinnoimaan alueeseen liitettiin entisen Rautatiehallituksen rakenneosaston keskuskorjaamon alue rakennuksineen. Kuormastovarikko-osasto korjasi, varastoi, hankki ja jakoi joukoille kuormasto- ja liikuntavälineitä sekä kenttämuonituskalustoa. Vuonna 1977 Kuormastovarikko-osaston nimi muutettiin Kuljetusvälinevarikon Vilppulan varikko-osastoksi. Sinne siirrettiin Asevarikko 1:n poltto- ja voiteluaineiden jakelukaluston korjaustoiminta. Vuodesta 1992 lähtien Vilppula jatkoi toimintaa varastoalueena. Vilppulan varasto-osastolle varastoitu ajoneuvo- ja panssarialan materiaali siirrettiin 2000-luvun alussa Kuljetusvarikon alueelle Kalkuun. Vilppulan varasto-osasto lakkautettiin ja alue siirrettiin varastorakennuksineen Sotamuseon käyttöön.

Siikakankaan alueen sotilastoiminta käynnistyi vuonna 1935, kun alue saatiin Metsähallitukselta Puolustusministeriön käyttöön tarkoitetuksi lentokentäksi. Kenttää käytettiin aluksi varalaskupaikkana. Siikakankaan alueen rakentaminen käynnistyi voimakkaasti kesällä 1940, jolloin siitä tuli Lentoasevarikon varastoalue III. Vuonna 1965 aloitettiin Ruoveden kuntaan kuuluvalle Siikakankaan alueelle rakentaa Asevarikko 6:lle uutta räjähtävän materiaalin varastoaluetta. Rakentaminen käynnistyi Uudenkylän alueella tapahtuneen räjähdysonnettomuuden seurauksena. Siikakankaan varikko-osasto liitettiin vuonna 1970 Asevarikko 6:n osaksi. Panssarivaunukorjaustoiminnan lakattua Teknisellä Varikolla sieltä siirrettiin seitsemän henkilöä Siikakankaan varikko-osastoon. Samalla alkoi Siikankaalla Neuvostoliitosta hankitun panssarikaluston vastaanottohuollot ja panssarikaluston varastointi. Siikakankaan varikko-osasto ampumatarvikealueineen siirrettiin 1.1.1983 Asevarikko 6:n alaisuudesta Kuljetusvälinevarikon osaksi. Siikakankaan varikko-osaston 22 henkilöä liitettiin Kuljetusvälinevarikon vahvuuteen. Liitoksen jälkeen Kuljetusvälinevarikon henkilöstövahvuus oli 180 henkilöä. Voiteluaineiden varastointi siirrettiin Vilppulasta Siikakankaalle vuosien 1983–1984 aikana. Siikakankaan ampumatarvikevarastoalue palautettiin Pääesikunnan taisteluvälineosaston 17.5.1985 antamalla käskyllä takaisin Asevarikko 6:n osaksi. Panssarialan toimintojen yhtenäistämiseksi Siikakankaan varikko-osasto liitettiin Puolustusvoimien Materiaalilaitoksen perustamisen osana 1.1.1993 perustetun Panssarivarikon kokoonpanoon.

• Itkonen, Asko: Panssarivarikko ja sen perinnejoukko-osastot: tela- ja pyöräalustaisten panssariajoneuvojen sekä rannikkotykkien kunnossapidon järjestelmävastuuvarikkona : panssarivaunu- ja rannikkotykistöjoukkojen kehitys sekä niiden pääkalustojen kunnossapito itsenäisyyden alusta nykypäivään. Hämeenlinna: Panssarivarikko. ISBN 978-951-25-1822-7.
• Mäkipirtti, Markku: Puolustusvoimien autovarikko 1939-2007 : autovarikko 3:sta kuljetusvarikkoon. Virh.ISBN 978-952-5026-61-2. Tampere: Apali. ISBN 978-952-5026-61-0.
• Piltz, Martti: Varikon vuosikymmenet : Autovarikko 3 - Kuljetusvarikko 1939-1999. Nokia: Kuljetusvarikko, 1999. ISBN 951-98271-1-0.