Kukkonen (perinneruoka)
Kukkonen (tunnetaan myös nimellä kokkonen, avonainen uunipiirakka myös nimellä pyörö tai pyörönen; Laatokan luoteisosan rannikkopitäjissä nimenä tapuntainen, ja paikoin näitä on kutsuttu myös vatruskoiksi) on Karjalassa pienehköstä, alkujaan ohra- tai talkkunapuurolla täytetystä uunipiirakasta käytetty nimitys.[1] Pyöröjä ja kukkosia on valmistettu rieskapäivinä myös Savossa.[2]
Rakenteeltaan umpinainen kukkonen eli umpikukkonen tai parsipiiras tehdään perinteisesti hapan-, kauraleipä- tai vehnäleipätaikinasta ja taputellaan tai painellaan käsin pyöreäksi levyksi. Täyte levitetään taikinalevyn keskelle, reunat painellaan tiiviisti yhteen ja liitos käännetään alaspäin. Tuloksena on pieni, pitkänomainen ja melko paksu umpikukkonen. Leipätaikinaan tehty kukkonen voitiin täyttää myös porkkanasurvoksella. Vehnäskuorinen kukkonen sai ryynitäytteen rusinoilla ja munalla. Ennen paistamista kukkonen voideltiin munalla.[1] Joissain ohjeissa mainitaan voitelu myös uunista pois otettaessa.[2] Leivonnainen syötiin jälkiruokakiisselin kera tai kahvileipänä.[1]
Avonaisia, paksupohjaisia pyöröjä tehtäessä täyte levitetään melkein reunoille asti eikä reunoja ei käännetä päälle. Täytteen tulee olla kiinteämpää, ettei se valuisi pois piirakalta. Pyöröjäkin tehtiin hapan- tai kauraleipätaikinasta, jolloin täytteenä oli talkkunaa, perunamuhennosta, ryynipuuroa tai herneitä.[1] Joissain ohjeissa taikinasta pyöritellään pallo, jonka keskelle painellaan täytettä varten pieni syvennys, koppero.[2] Historiallisesti vehnän yleistymisen myötä vehnäpyöröjä alettiin tehdä kahvileiväksi monenlaisin täyttein. Usein mannapuurolla täytetyt, halkaisijaltaan noin kymmensenttiset vehnäpyöröt olivat suosittuja kahvileivonnaisia esimerkiksi 1930-luvun Karjalassa. [1]
Lähteet
- Jaakko Kolmonen: Karjalainen ruokaperinne. Kukot ja piirakat Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat. 1987.
- Ollikainen, Eila, ja muut: Savolainen syömälysti, s. 116 (Kukkoset). Kuopio: Savonia-ammattikorkeakoulu, 2009. ISBN 978-952-203-100-6.