Kuivamuuri

Kuivamuuri eli ”kylmämuuri” on kivistä muodostettu rakenne, jossa luonnonkivet ladotaan muuriksi limittämällä ne toisiinsa ilman mitään sideainetta kuten laastia.[1]

Luonnonkivistä rakennettu kiviaita Vierevin hautausmaalla Parikkalassa.
Vuonna 2008 rekonstruoitu Telataipaleen kanava Sulkavalla. Kanavalla käytettiin kylmämuuritekniikkaa.

Laastin tai muun sideaineen avulla muurattu muuri on laastimuuri.[1]

Suomessa on säilynyt muutama kylmämuuritekniikalla tehty museosilta: Espoon kartanon Sågbron[2], Muntin,[3] Tuovilan,[4] Lapijoen[5] ja Enonkosken[6] kiviholvisillat sekä Harrströmin kivinen palkkisilta.[7] Myös Sågbron viereinen museosiltakokoelmaan kuulumaton Qvarnbro on tehty kylmämuuritekniikalla.[8]

Rakenne

Kuivamuurissa kivet koskettavat toisiaan ja mitä suurempi kosketuspinta on, sitä lujempi rakenteesta muodostuu.[1]

Levysaumainen kuivamuuri on rakenne, jossa kivien väliin vaakasaumoihin pannaan levyt, jotka tasaavat kuormitusta kivien välillä ja lisäävät rakenteen lujuutta.[1] Saumalevyjen tulee olla materiaaliltaan pehmeämpää kuin kiven, materiaalina on käytetty muun muassa lyijyä.[1] Kuivamuurin rakennetta voidaan lujittaa myös käyttämällä metallisia tappeja, vaarnoja tai hakoja sitomassa kiviä toisiinsa.[1]

Saumatussa kuivamuurissa näkyviin jäävät saumat tiivistetään laastilla ulkonäön tai rakenteen pakkasenkestävyyden parantamiseksi,[1] tällöin rakenteeseen joutuneen veden tulee päästä poistumaan muuta kautta.[9] Kuivamuurit kapenevat ylöspäin.[9]

Kiven pystysuoria pintoja kutsutaan nousupinnoiksi, vaakasuoria makuupinnoiksi ja ulospäinnäkyvää julkipinnaksi. Muurin suuntaisesti asetettu kivi on juoksukivi ja sitä kohtisuoraan sidekivi. Ainoastaan juoksukivistä ladottu kerros on juoksukerros ja sidekivikerros muodostaa sidekerroksen.[10]

Historia

Vanhinta rakennetta edustaa kyklooppimuuri, jossa käsittelemättömistä luonnonkivistä rakennettiin seinä kokonaan ilman sideainetta. Joskus saumojen saumausaineena saatettiin käyttää savea tai esimerkiksi sammalta. Mykeneläisellä ajalla suurista kivistä rakennettiin tiivistämällä kyklooppimuureja.[10]

Kehittyneempää astetta edustivat harkkomuurit, jossa kiviharkot eli kvaaderit oli hakattu viideltä tai kaikilta sivuiltaan muotoon ja pysyivät omalla painollaan tai metallisten kiinnikkeiden avulla paikoillaan seinärakenteessa.[10]

Käyttökohteet
Kylmä muuri -tekniikalla vuonna 1871 rakennettu kivisilta.

Kylmämuuritekniikalla on Suomessa rakennettu perinteisesti kiviaitoja, siltoja, viljamakasiineja ja myllyjen patorakenteita. Käyttökohteita ovat hautausmaiden ja vanhojen peltotilkkujen ympärillä kulkevat kiviaidat. Kivinavettojen ja sakastien perusmuurit on usein alun perin rakennettu kylmämuurina ja tiivistetty vasta myöhemmin. Tällainen muuri ladottiin usein erittäin paksuksi, koska kivi oli seinän ainoa eristekerros. Maataloudessa kiviaitaa saatettiin vielä korottaa rakentamalla sen päälle riukuaita.[11]

Lähteet
  • Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat. Museokohdeselvitys. Tampere: Tiehallinto, 2007. ISSN 1459-1561. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 13.6.2014).

Viitteet
  1. RT 824.21 Luonnonkivimuurit ja -verhoukset, s. 1. Rakennustietosäätiö, 1963.
  2. Liimatainen, 2007, s. 35
  3. Liimatainen, 2007, s. 44
  4. Liimatainen, 2007, s. 128
  5. Liimatainen 2007, s. 48
  6. Liimatainen, 2007, s. 76
  7. Piltz, Martti: Harrströmin museosillan historiaselvitys, s. 28. Mobilia, 2011. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 13.6.2014). [vanhentunut linkki]
  8. Piltz, Martti & Soosalu, Laura: Espoonkartanon sillat Sågbro ja Qvarnbro, Espoo, Hoito- ja ylläpitosuunnitelma, s. 15–16. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2012. ISBN 978-952-257-604-0. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 13.6.2014).
  9. RT 89-10646 Muurit ja tukimuurit, s. 5. Rakennustietosäätiö, 1997.
  10. Otavan Iso Tietosanakirja 6, hakusana ”Muuri”, s. 138-139. Helsinki: Otava, 1967.
  11. Maatilojen aitaukset Aitaaminen (alempi kuva) Historiallinen maatalous ajankohta =. Helsinki: Helsingin yliopisto. Viitattu 14.1.2015.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.