Kuivajärvi (Tammela)

Järven pinta-ala on 824 hehtaaria eli 8,2 km² ja sen pituus on 6,9 kilometriä ja leveys 1,8 kilometriä. Järven keskisyvyys on vain 2,2 metriä ja syvin kohta 9,9 metriä sijaitsee keskellä järven selkää Saaren kansanpuiston kohdalla. Järven välittömään valuma-alueeseen kuuluvat järven itäpuolella olevat Liukonlammi, jolla on oma laskuoja, ja laskuojaton Paskolammi. Länsirannalla sijaitsee Kaukolanharju ja sen läheisyydessä olevat supat. Näistä ainakin Suujärvi, Määrlammi ja Tanilanlammi kuuluvat välittömästi Kuivajärven vaikutuspiiriin. Ennen Pyhäjärven järvenlaskua Suujärvi oli Kuivajärven lahti. Kuivajärven pohjoispäähän laskee Pehkijärvestä alkunsa saava Myllyjoki, jonka valuma-alueen pinta-ala on 265 km² ja jossa sijaitsee yli 70 järveä tai lampea. Etelästä Kuivajärveen laskee Tammelan Liesjärvestä alkunsa saava Turpoonjoki, jonka valuma-alueen pinta-ala on 235 km² ja jossa sijaitsee yli 80 järveä tai lampea. Järven luusuana toimii järven länsirannalla oleva 20 metriä leveä ja 300 metriä pitkä salmi, joka on kaksi kilometriä pitkän Saarensalmen alkuosa. Vedet virtaavat salmen kautta Pyhäjärveen, jonka vedenpinta on noin 10 senttimetriä Kuivajärven vedenpintaa alempana.[2][1][3]

Järven rantaviiva on 28 kilometriä pitkä ja sen ranta on pääosin peltomaata, jota ympäröi moreeni- ja kalliopohjainen metsämaasto. Lounaisrantaa sivuaa Kaukolanharjuun liittyvä harjujakso. Järven rannat ovat hyvin matalat, mikä on seurausta 1800-luvulla tehystä yli kahden metrin järvenlaskusta. Järvessä on 10 saarta, joiden yhteinen pinta-ala on 0,76 hehtaaria ja joiden osuus järven rantaviivasta on 1,15 kilometriä. Saaret sijaitsevat aivan rannan tuntumassa paitsi Luotokivet, jotka ovat pieniä ulapalla olevia luotoja. Saareksi voidaan luokitella myös Saari, joka ennen Pyhäjärven järvenlaskua oli aito saari. Järvelaskun vuoksi Saaren pohjoispää kapeni ja kasvoi umpeen. Myöhemmin Saari yhdistettiin Venessillan tiepenkereellä mantereeseen. Nykyään Venesilta on avattu uudelleen veneväyläksi siltarummun avulla. Kuivajärven rannoilla sijaitsevia Tammelan kyliä ovat Tammelan Saari, Kankainen, Hykkilä, Lunkaa, Porras ja Ojanen. Kuivajärveen rajoittuu myös Forssan kaupungin ja Tammelan kunnan nykyään omistama Saaren kansanpuisto, jonka alueella on Kuivajärven rannassa muun muassa uimaranta.[2][1][5][6]

Tavoitteena vesiväylän avaamisessa Venesillan luona oli läheisen Joensuunlahden ja Venesillan Natura 2000 -alueen luonnonarvojen säilyttäminen, Kuivajärven vedenlaadun parantaminen ja virkistyskäyttöä haittaavan rehevöitymisen estämisen.[7]

Kuivajärvi on vain osa muinoin alueella sijainneesta suuremmasta järvestä. Kun jääkauden jälkeen alueen korkeimmat kohdat kohosivat maankohoamisen seurauksena Yoldiamerestä, kuroutui luoteesta työntyneestä pitkästä merenlahdesta irti suuri järvi. Järvi, joka sijaitsi Pyhäjärven ja Kuivajärven ympäristössä, oli matala ja melko tasapohjainen. Järven savipohjalle alkoi 10 500−9 400 vuotta sitten kertyä liejua, johon levittäytyi rannoilla rehevä luhtamainen suokasvillisuus. Suot alkoivat tämän jälkeen kasvaa myös turvetta. Alueen vanhin turvekerrostuma on löydetty Torronsuosta ja sen ikä on 10 400 vuotta. Tuhansien vuosien aikana järven vedenpinta aleni sen nykyään Pyhäjärveen kuuluvan luusuan kulumisen vuoksi. Myöhemmin Mesoliittisella kivikaudella järvestä kuroutui erilleen pienempiä järvialtaita kuten esimerkiksi Pyhäjärvi, Talpianjärvi, Kalliojärvi, Kaukjärvi ja Kuivajärvi.[8]

Mesoliittisella kivikaudella vedenpinnan korkeus vastasi nykyistä 102−103 metriä merenpinnan yläpuolella. Silloisella suurjärvellä asuttiin järven rannoilla esimerkiksi Talpianjärven, Saarensalmen ja Rekolan asuinpaikoilla, jotka olivat nykyisen 105 metrin korkeudella.[9]

Pyhäjärven vedenpinnan alentamista harkittiin Tammelassa 1800-luvulla ja siihen saatiin avuksi Keisarillinen Koskenperkausjohtokunta, joka avusti hanketta. Lasku toteutettiin vuosina 1821−1827 ja vedenpinta laski tuolloin myös Kuivajärvellä pari metriä eli keskisyvyydeksi tuli hieman yli 2,2 metriä.[10][11][12] Loimijoen yläjuoksua perattiin vielä 1950-luvulla, mikä on laskenut vedenpintaa lisää.[13]

• Ojansuu, Pekka & Jaakkola, Antti & Ryhtä, Esa: Torronsuon kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma (Arkistoitu – Internet Archive), Metsähallitus, 2007

• Kuivajärvi Tammelan Pyhäjärven-Kuivajärven suojeluyhdistys ry. Arkistoitu 6.4.2015. Viitattu 1.2.2012.