Kublai-kaani

Kublain vanhemmat olivat toistensa täydellisiä vastakohtia. Hänen isänsä Tolui oli taitava ja karski upseeri, mutta sivistymätön ja pahasti alkoholisoitunut. Hän oli lähes aina sotaretkillä, joten aika perheen parissa oli varsin rajallista. Kublain äiti Sorghaghtani Beki huolehti lasten kasvatuksesta. Hän oli lempeä ja sivistynyt nainen, joka panosti lastensa koulutukseen. Käytännöllisten ja teoreettisten sotilastaitojen lisäksi lapset opiskelivat ainakin historiaa ja valtio-oppia. Sorghaghtani oli itse kristitty, mutta tutustutti lapsensa myös filosofiaan, kuten buddhalaisuuteen ja kungfutselaisuuteen.[1]

Vuonna 1251 Kublain isoveljestä Möngkestä tuli suurkaani ja Kublaista valtakunnan eteläosien hallitsija. Kublai hallitsi alueitaan hyvin ja herätti kiinalaisten sotapäälliköiden luottamusta, mikä oli tärkeää Yuan-dynastian perustamisessa.

Vuonna 1258 Möngke määräsi Kublain avustamaan hyökkäyksissään Sichuaniin ja Yunnaniin. Ennen kuin Kublai ehti paikalle vuonna 1259 hän sai kuulla uutisen Möngken kuolemasta. Kublai jatkoi hyökkäystä, kunnes kuuli nuoremman veljensä ottaneen vallan. Hän solmi nopeasti rauhan Song-dynastian kanssa ja siirtyi joukkoineen Mongoliaan. Kublai ja hänen veljensä julistautuivat molemmat kaaneiksi ja taistelivat keskenään kolme vuotta, kunnes Kublai lopulta voitti. Sisällissodan aikana Yizhoun kuvernööri Li kapinoi mongoleita vastaan. Kublai kukisti kapinan nopeasti, mutta se osoitti hänelle han-kiinalaisten kapinallisuuden. Tultuaan keisariksi Kublai säätikin han-kiinalaisia vastaan suunnattuja lakeja.

Vuonna 1271 Kublai julisti Yuan-dynastian perustetuksi ja siirsi pääkaupungin Khanbaliqiin (Pekingiin) seuraavana vuonna. Yhdistääkseen Kiinan Kublai aloitti massiivisen hyökkäyksen eteläisen Song-dynastian jäänteitä vastaan, sai lopulta ne tuhotuksi ja yhdistetyksi Kiinan.

Yuan-dynastian keisarina Kublai pyrki rajoittamaan alueellisten mahtimiesten valtaa. Heillä oli ollut paljon valtaa sekä Song-dynastian aikana että sitä ennen. Kublai syrji han-kiinalaisia nimittämällä virkamiehiksi mieluummin jonkin toisen kansallisuuden edustajia. Kublai hallitsi edeltäjiään paremmin ja edisti taloutta uudelleenrakentamalla Keisarinkanavan, kunnostamalla julkisia rakennuksia ja laajentamalla tieverkostoa. Hän perusti myös paperirahan, joka tosin johti talouspolitiikan puuttuessa inflaatioon ja oli taloudellinen katastrofi.

Kublai suosi kiinalaisia taiteita ja suvaitsi eri uskontoja, taolaisuutta lukuun ottamatta. Valtakunnassa vieraili useita eurooppalaisia, tunnetuimpana Marco Polo 1270-luvulla. Kublai-kaanin hallitsemistavassa oli kuitenkin jäljellä jotain vanhoja mongolitraditioita ja hallituskauden kestäessä ne yhä useammin törmäsivät yhteen perinteisten kiinalaisten tapojen kanssa.

Kublai oli monella tapaa poikkeuksellinen hallitsija. Hänen hallintokaudellaan valtakuntaan perustettiin yli 20 000 kaikille avointa koulua, jonka seurauksena lukutaito yleistyi myös köyhien keskuudessa. Hän virallisti Song-dynastian käyttöönottamat ja valtion hopeavarantoon perustuvat setelirahat sekä perusti valtakuntaan 1 400 postiasemaa kattavan postilaitoksen. Myös Kublain hallintotapaa valloittamillaan alueilla vaidaan pitää poikkeuksellisena; Hän ei ainoastaan jättänyt surmauttamatta vastustajiaan – jota tuolloin pidettiin tavallisena tapana – vaan hän myös kielsi joukoiltaan kukistamiensa kansojen ryöstelyn ja kaltoinkohtelun. Lisäksi hän tuki näiden alueiden jälleenrakennusta rahallisesti. Hän uudisti lakia sekä oikeudenmukaisti ja inhimillisti sitä erityisesti rangaistusten osalta. Erityisesti kuolemanrangaistuksia toimeenpantiin enää harvakseltaan. Uskonnonvapauden hän takasi kaikille ja kielsi niihin perustuvat vainot. Verot pidettiin kohtuullisina.[1]

Kublai kuoli 18. helmikuuta 1294, 79 vuoden ikäisenä. Hänet vietiin haudattavaksi Kenteivuoristoon Mongoliassa. Mikään lähde ei paljasta haudan tarkkaa sijaintia eikä sitä ole myöskään myöhemmin löydetty.[1]

• Radio86.fi: Kublai-kaani nousee valtaan (Arkistoitu – Internet Archive)