Kubismi
Kubismi on pääasiassa maalaustaiteen ja kuvanveiston, sekä joissakin maissa taideteollisuuden ja arkkitehtuurin suuntaus 1900-luvun alussa. [1]
Kubistisessa taiteessa esineet hajotetaan, analysoidaan ja kootaan uudelleen pelkistyneessä muodossa. Taiteilija kuvaa aiheen yhden kiinteän näkökulman sijasta samanaikaisesti monesta kulmasta yrittäessään esittää sen mahdollisimman täydellisesti. Usein tahojen tai tasojen pinnat leikkaavat toisensa kulmissa, joissa ei voi havaita syvyyttä. Tausta ja esineet tai hahmo tunkeutuvat toisiinsa luoden moniselitteisen onton tilan, joka on ominaista kubismille. [1]
Kubismin kehittivät Pablo Picasso ja Georges Braque. He saivat innoitusta runoilija Stéphane Mallarmén kokoelmasta Nopanheitto (1897). Tyyli syntyi kolmen tapahtuman kautta: Pariisissa vuonna 1905 esitetyt Georges Seurat'n maalaukset, joissa irrottauduttiin impressionismista, Paul Césannen muistonäyttely 1907 ja afrikkalaisen taiteen tulo tunnetuksi Euroopassa. Näistä voimakkain vaikutus oli Césannen pyrkimys maalausten sommittelemiseksi luonnon kolmiulotteisten perusrakenteiden mukaisesti väripintoja käyttäen. Ensimmäisenä kubistisena maalauksena pidetään Picasson teosta ”Avignonin naiset” (1906–1907).[1][2] Suomessa monet taiteilijat kiinnostuivat kubismista, mutta vain muutamat, kuten Ilmari Aalto, Gösta Diehl tai Unto Pusa, tarttuivat siihen syvällisemmin.
Kubismi oli vielä sidoksissa perinteiseen maalaustaiteeseen, mutta osa siihen osallistuneista taiteilijoista siirtyi täyteen abstraktiin geometriseen taiteeseen, esimerkiksi alankomaalainen Piet Mondrian. [1]
Kubismin katsotaan päättyneen ensimmäisen maailmansodan alkamisen (1914) aikoihin. Nykyisen Tšekin alueella kuitenkin kehittyi omalaatuinen kubismin suuntaus, jonka teokset ulottuivat useammille taiteenaloille kuin Euroopan kubismi yleensä.
Estetiikan ja taiteen filosofian dosentti Irmeli Hautamäki on arvioinut, että Einsteinin suhteellisuusteorian vaikutus kubistien muotokieleen on ollut ilmeinen. Heitä kiehtoi hypoteesi henkilöstä, joka valonnopeudella liikkuessaan näkisi maailman samanaikaisesti ylhäältä, alhaalta, sivuilta, edestä ja takaa. Edelleen kolmiulotteiset kappaleet muuttuisivat suhteellisuusteorian mukaan vauhdissa litteiksi ja värit häviäisivät. Kubismin perustan laskijoista Braquen ja Picasson tiedetään monien muiden intellektuellien tapaan lukeneen populaareja esityksiä suhteellisuusteoriasta.[3]
Kubismin vaiheita
Fasettikubismi (noin 1907–1909)
Fasettikubismin lähtökohtana oli Cézannen taide ja hänen neuvonsa ”tulkita luontoa lieriön, kartion ja pallon avulla”.
Sen kohteina olivat enimmäkseen maisemat.
Analyyttinen kubismi (noin 1910–1912)
Analyyttisen kubismin väriasteikkona oli harmaanruskea ja kohteina yksinkertaiset asetelmat.
Suuntaukseen liittyviä taiteilijoita olivat muun muassa Fernand Léger ja Juan Gris.
Synteettinen kubismi (noin 1912–1914)
Synteettinen kubismi merkitsi palaamista rikkaampaan väriasteikkoon, minkä lisäksi teoksiin otettiin mukaan ”todellisuuden” osia esimerkiksi lippujen tai lehtiotsikoiden muodossa, minkä voidaan myös katsoa olleen kollaasin synnyn.
Tšekkiläinen kubismi
Terävät kulmat, vinot tasot ja kristallinmuotoiset hahmot luonnehtivat tšekkiläistä kubismia. Suuntauksen kuumeisimmat ajat olivat 1910–1914. Radikaali arkkitehtinelikko Pavel Janák, Josef Gočár, Josef Chochol ja Vlastislav Hofman innostuivat Braquen ja Picasson teoksista kehittäen maalaustaiteessa ja kuvanveistossa esiintyneitä kubismin ideoita muotoiluun ja arkkitehtuuriin.
Tšekkiläiset kubistit uskoivat, että esineen sisäisen energian voi vapauttaa särkemällä perinteisen muotoilun pysty- ja vaakasuuntaiset pinnat. Yhdistämällä kulmikkaat tasot arjen esineiden muotoiluun he yrittivät saada aikaan dynaamista muotoilua, joka synnyttäisi taideteoksia. Pyramidi oli tšekkiläisten kubistien arkkitehtuurin korkein pyrkimys ja kristalli ihanteellisin luonnonmuoto.
Radikaalia kubistista muotoilua sovellettiin muun muassa astioihin, huonekaluihin ja typografiaan. Arkkitehtuurissa suunniteltiin monenlaisia rakennuksia huviloista toimistorakennuksiin. Tšekkiläiseen kubismiin voi tutustua kubistisessa rakennuksessa, joka on Prahan Kansallisgallerian ylläpitämä Tšekkiläisen kubismin museo Mustan Jumalanäidin talossa, Celetná-kadun ja Ovocný trhin (Hedelmätorin) kulmassa Prahan vanhassakaupungissa.
Kubismia
Ljubov Popova, Pianisti, 1914.
Roger-Noël-François de La Fresnaye, Istuva mies, 1914.
Ismael Nery, Nu no Cabide, n. 1927.
Torsten Jovinge, Kvarteret Bergsund, 1931.
Lähteet
- ”Kubismi”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 3292–3296. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9.
- Haapala, Vesa ym.: Särmä. Suomen kieli ja kirjallisuus, s. 150. Otava, 2016. ISBN 978-951-1-28914-2.
- Ollikainen, Tapio: Valonnopea kubismi. Yliopisto, 2011, nro 6–7, s. 11.
Aiheesta muualla
- Kuvaretki tšekkiläisen kubismin arkkitehtuuriin (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Tšekkiläisen kubismin museo Mustan Jumalanäidin talossa Prahassa, Tšekin kansallisgalleria (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
Voimakkaasti pelkistäviä → Ekspressionismi ● Kubismi ● Futurismi ● Suprematismi ● Konstruktivismi ● Neoplastisismi ● Konkretismi ● Abstrakti ekspressionismi ● Informalismi ● Minimalismi ● Op-taide ● Kineettinen taide ← Täysin abstrakteja