Kuźebai Gerd

Kuźebai Gerd (udmurtiksi Кузебай Герд, oikealta nimeltään Kuzma Pavlovitš Tšainikov, ven. Кузьма Павлович Чайников; 14. tammikuuta (J: 2. tammikuuta) 1898 – 1. marraskuuta[1] 1937) oli 1920-luvun merkittävin udmurttikirjailija.

Kirjailija syntyi talonpojan perheeseen nykyisen Udmurtian Vavožin piirin Bolšaja Dokjan kylässä. Vuosina 1912–1916 hän opiskeli Kukarkan opettajaseminaarissa, minkä jälkeen hän työskenteli opettajana. Vuosina 1918–1920 Gerd toimi Malmyžin kihlakunnan kansanvalistusosaston ja sittemmin Udmurtian julkaisu- ja kouluosastojen johtajana. 1920-luvulla hän suoritti jatko-opintoja Idän kansojen kulttuurin tutkimusinstituutissa Moskovassa ja työskenteli vuosina 1930–1932 Udmurtian neuvostopuoluekoulun opettajana.

Gerd alkoi kirjoittaa runoja jo kouluaikoinaan. Hänen pääteoksiaan ovat kokoelmat Kreźći (”Kanteleensoittaja”, 1922), Śaśkajaśkiś muzjem (”Kukoistava maa”, 1927) ja Ĺogetjos (”Askelmat”, 1931), joissa kuvataan udmurttien menneisyyttä, ylistetään vallankumousta ja käsitellään maaseudun ja yhteiskunnan muutosta. Gerd kirjoitti myös lastenrunoja, näytelmiä ja udmurttien kansanperinnettä käsitteleviä tieteellisiä tutkimuksia.

Toukokuussa 1932 Kuzebai Gerd pidätettiin syytettynä vastavallankumouksellisesta toiminnasta.[2][3] Marraskuussa 1933 hän sai kuolemantuomion, joka muutettiin kymmenen vuoden pakkotyöksi. Hän kärsi tuomiotaan Solovetskin vankilerillä. Lokakuussa 1937 Gerd tuomittiin uudelleen kuolemaan ja hänet ammuttiin Sandarmohissa Karhumäen lähellä.[4] Kirjailijan maine palautettiin vuonna 1958.