Ksenia Aleksandrovna Romanova

Suuriruhtinatar Ksenia syntyi Anitškovin palatsissa Pietarissa. Hänen isänsä Aleksanteri III oli keisari Aleksanteri II:n ja tämän puolison Maria Aleksandrovnan poika. Ksenian äiti Maria Fjodorovna oli Tanskan kuninkaan Kristian IX:n tytär. Ksenian ja hänen isoisänsä Aleksanteri II:n suhteet olivat hyvin läheiset.

Ksenialla oli kolme vanhempaa sisarusta: Nikolai Aleksandrovitš, Aleksandr Aleksandrovitš ja Georgi Aleksandrovitš. Myöhemmin perheeseen syntyi vielä kaksi lasta: Mihail Aleksandrovitš (1878) ja Olga Aleksandrovna (1882).

Helmikuussa vuonna 1880 joukko nihilistiaktivisteja räjäytti pommin Talvipalatsin ruokasalissa. Pommi tuhosi lähes koko huoneen. Kukaan ei loukkaantunut. Ksenian isä muutti perheineen Jelaginin palatsiin Mistulansaarelle.

Ksenian oli kuusivuotias, kun Aleksanteri II sai 13. maaliskuuta 1881 surmansa pommi-iskussa, jonka takana olivat narodnikkiterroristit. Ksenian isästä tuli uusi keisari, ja perhe muutti turvallisuutensa takia Hatsinan palatsiin, joka sijaitsee 48 kilometrin päässä Pietarista. Hatsinassa oli asunut myös Aleksanteri I:n isä keisari Paavali I.

Muiden sisarustensa tavoin Ksenia sai hyvän koulutuksen yksityisopettajien oppilaana. Ksenia oli hyvin kielitaitoinen. Äidinkielensä venäjän lisäksi hän puhui sujuvasti englantia, ranskaa ja saksaa. Ksenia vietti perheensä kanssa suuren osan lomista äitinsä kotimaassa Tanskassa sekä risteilyillä Suomen rannikolla, etenkin Aleksanteri III:n Langinkosken kalastusmajalla, joka valmistui vuonna 1889 Kymijoen rantaan Kotkaan.

Ksenia meni naimisiin 6. elokuuta 1894 Pietarhovissa serkkunsa suuriruhtinas Aleksandr Mihailovitš Romanovin kanssa. Aleksandr oli hänen lapsuudenystävänsä, jonka kanssa hän oli leikkinyt jo 1880-luvulla. Ksenia ja Aleksandr tekivät häämatkan Ropsun palatsiin sekä Krimille Ai-Todoriin, jossa oli Aleksanteri III:n kesäasunto. Häämatkan aikana keisari kuoli 1. marraskuuta 1894. Isänsä kuoleman jälkeen uudeksi keisariksi tuli Ksenian veli Nikolai, jonka kruunajaiset pidettiin 26. toukokuuta 1896.

Ksenia ja Aleksandr viettivät vuoden 1906 jälkeen pitkiä aikoja Ranskan Rivieralla, koska Aleksandr oli riidoissa Nikolai II:n kanssa tämän poliittisten päätösten vuoksi.

Ksenia ja Aleksandr saivat seitsemän lasta, yhden tyttären ja kuusi poikaa:

• ruhtinatar Irina Aleksandrovna Romanov (1895–1970)
• ruhtinas Andrei Aleksandrovitš Romanov (1897–1981)
• ruhtinas Fjodor Aleksandrovitš Romanov (1898–1968)
• ruhtinas Nikita Aleksandrovitš Romanov (1900–1974)
• ruhtinas Dmitri Aleksandrovitš Romanov (1901–1980)
• ruhtinas Rostislav Aleksandrovitš Romanov (1902–1978)
• ruhtinas Vasili Aleksandrovitš Romanov (1907–1989)

Vuonna 1913 Ksenian ja Aleksandrin tytär Irina kihlautui ruhtinas Feliks Jusupovin kanssa. Jusupovit olivat tuolloin yksi Venäjän vaikutusvaltaisimmista ja varakkaimmista perheistä. Ksenia vastusti avioliittoa, koska Feliksillä oli seurapiireissä kyseenalainen maine. Ksenia hyväksyi avioliiton luultavasti äitinsä painostuksesta. Irina ja Feliks menivät naimisiin 9. helmikuuta 1914.

Ksenian ja Aleksandrin avioliitto ei kestänyt kauan. Ksenian odottaessa nuorinta lastaan Vasilia Aleksandrilla oli suhde Maria Ivanovna -nimiseen naiseen lomalla Biarritzissa vuonna 1907. Ksenialla oli myös suhde englantilaiseen Fane-nimiseen mieheen. Kun avioliitto alkoi säröillä, he muuttivat erilleen. Vallankumouksen aikana Aleksandr palasi kuitenkin vaimonsa luokse ja molemmat lähtivät yhdessä maasta, vaikka he olivat virallisesti eronneet.

Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Ksenia ja tämän äiti olivat ulkomailla. Ksenia oli Ranskassa ja Maria Fjodorovna Lontoossa. He lähtivät sodan aattona Calaisista yksityisellä junalla Saksan läpi takaisin Venäjälle. He luottivat siihen, että Saksan keisari Vilhelm II sallisi heidän läpikulkunsa. Berliinissä he kuulivat, että Jusupovit olivat kaupungissa. Leskikeisarinna Maria vaati, että he matkustaisivat samalla junalla. Berliinistä ei kuitenkaan päässyt Venäjälle, koska joukkoja oli siirretty rajalle. He matkustivat Tanskan kautta Suomeen ja sieltä edelleen Pietariin.

Ksenia ja Aleksandr asuivat Jelaginin palatsissa, kunnes Ksenia meni sairaalaan auttamaan sodassa haavoittuneita. Myöhemmin Ksenia palasi takaisin Jelaginin palatsiin. Helmikuussa 1916 Ksenia matkusti sairaan äitinsä ja sisarensa Olgan kanssa Kiovaan. Olga meni naimisiin marraskuussa 1916 kapteeni Nikolai Kulikovskin kanssa. Sodan aikana Ksenia ei luottanut veljensä sotilaallisiin päätöksiin.

Ksenia muutti perheineen Krimille Ai-Todoriin, jossa hän kuuli, että Jusupov oli ampunut Rasputinin. Leskikeisarinna ilmoitti, ettei hän enää palaisi Kiovasta Pietariin. 19. helmikuuta 1917 Ksenia palasi Pietariin ja otti jotakin henkilökohtaisia tavaroita mukaansa. Maaliskuun 25. päivänä hän lähti takaisin Ai-Todoriin.

Ksenia saapui Ai-Todoriin, jonne hänen äitinsä Maria, puolisonsa Aleksandr ja siskonsa Olga olivat saapuneet 28. maaliskuuta 1917. Marraskuun lopulla Ksenia kirjoitti veljelleen Nikolaille Tobolskiin Siperiaan. Tämä oli hänen viimeinen kirjeensä veljelleen ennen kuin tämä ammuttiin.

Ollessaan Krimillä vuonna 1918 Ksenia kuuli, että bolševikit olivat tappaneet Nikolai II:n ja tämän perheen. Kuultuaan, että puna-armeija lähestyy Krimiä, Ksenia pakeni äitinsä, puolisonsa ja sisarensa kanssa brittiläisellä sotalaivalla HMS Marlborough’lla, jonka leskikeisarinnan sisaren poika, kuningas Yrjö V oli lähettänyt hakemaan heitä. HMS Marlborough toi heidät Mustanmeren yli Maltalle ja sieltä edelleen Englantiin.

Olga muutti äitinsä kanssa Tanskaan. Ksenia kävi usein äitinsä luona Tanskassa, jossa hän asui Kööpenhaminan lähellä. Lokakuussa 1928 Ksenian äiti sairastui vakavasti. Molemmat tyttäret olivat läsnä leskikeisarinnan kuollessa.

17. toukokuuta 1920 Ksenia vaati sisarensa Olgan kanssa veljensä Nikolain Englannin kiinteistöjä. Ksenian puoliso Aleksandr oli tuolloin asettunut Pariisin. Vuoteen 1925 saakka Ksenian taloudellinen tilanne oli epätoivoinen. Yrjö V salli hänet muuttaa Frogmoren kiinteistöön Windsorin Parkiin.

Vuonna 1925 Ksenia ja Olga matkustivat Berliiniin tunnistamaan naista, joka väitti olevansa hänen veljensä Nikolai II:n tytär Anastasia. Olga oli hyvin läheinen veljensä lasten kanssa, joten Olga tunnisti Anna Andersonin helposti eri ihmiseksi.

Ksenia ja Olga saivat pientä eläkettä Englannin hovista. Vuonna 1928 oli kulunut 10 vuotta hänen veljensä Nikolain murhasta. Ksenia toivoi saavansa itselleen Kotkasta Langinkosken kartanon. Suomen valtio oli kuitenkin ottanut kartanon haltuunsa eikä suostunut luovuttamaan sitä yksityiseen käyttöön. Ksenia vaati itselleen myös keisarin omaisuuteen kuulunutta Halilan keuhkotautiparantolaa Uudellakirkolla Karjalankannaksella. Oikeusjuttu Halilan omistuksesta jatkui viisi vuotta, kunnes Suomen valtio suostui maksamaan Ksenialle korvauksia 15 000 puntaa.

Äitinsä kuoleman jälkeen Ksenia ja Olga myivät Kööpenhaminan kiinteistönsä sekä leskikeisarinnan koruja. Leskikeisarinnan kuoleman jälkeen Ksenia sai kirjeen Gleb Botkinilta, jonka isä Jevgeni oli Nikolai II:n henkilökohtainen lääkäri. Kirjeessä Botkin syytti Kseniaa ryöstöstä veljentyttärensä Anastasian kustannuksella. Botkin uskoi, että Anna Anderson oli Anastasia.

Ksenian puoliso Aleksandr kuoli 26. helmikuuta 1933. Ksenia oli perheineen miehensä hautajaisissa Roquebrune-Cap-Martinissa Ranskan Rivieralla.

Vuonna 1934 Frogmoren kiinteistö kävi liian pieneksi. Maaliskuussa 1937 Ksenia muutti Wildernessin kartanoon, joka sijaitsee Hampton Court Palacen mailla. Ksenia asui Wildernessissä aina kuolemaansa asti 20. huhtikuuta 1960. Ksenia oli elämänsä loppuun saakka Englannin kuninkaallisen perheen taloudellisen avun varassa.

• Van der Kiste, John; Once a grand duchess: Xenia, sister of Nicholas II. Coryne Hall 2002 ISBN 0-7509-2749-6.