Krooninen lymfaattinen leukemia

Krooninen lymfaattinen leukemia eli KLL on yksi leukemian neljästä päätyypistä.

Krooninen lymfaattinen leukemia

Kroonisessa lymfaattisessa leukemiassa lymfosyyttejä syntyy liikaa. Tämä johtaa lymfosytoosiin. Sairastuneista suurin osa on yli 50-vuotiaita, ja miespotilaita on enemmän kuin naisia. Kaikista leukemioista kroonisia lymfaattisia on noin 25–30 %.[1]

Krooninen lymfaattinen leukemia on länsimaissa yleisin aikuisiän leukemiasairaus. Suomessa sitä todetaan vuosittain noin 120 tapausta.

KLL:n riskitekijöitä tai etiologiaa ei juuri tunneta. Perintötekijöillä on ilmeisesti jotain merkitystä. On myös havaittu, että sairaus on yleisehkö europideilla ja negrideillä mutta hyvin harvinainen esimerkiksi Aasian maissa.

Perintötekijöiden merkitystä sairauden synnyssä puoltaa muun muassa se, että tietyissä suvuissa sairautta todetaan useammilla henkilöillä. Saman suvun sisällä sairaus puhkeaa yleensä seuraavassa sukupolvessa entistä varhaisemmalla iällä.

Krooninen lymfaattinen leukemia puhkeaa ja etenee hyvin hitaasti. Onkin arvioitu, että peräti 70 % diagnooseista tehdään sattumalta. Varhaisvaiheessa saattaa esiintyä suurentuneita imusolmukkeita ja splenomegaliaa. Oireet muuttuvat vakavammiksi sairauden edetessä pidemmälle. Monilla potilailla on havaittu lieväasteista aneemisuutta.

Parantavaa hoitoa ei tunneta, mutta sairaus ei etene äkillisesti, ja tavallisesti potilas elää diagnoosin saamisesta vielä vuosia.