Krooli

Krooli (engl. crawl) on nopein ilman apuvälineitä suoritettava uintitekniikka, ja siksi se on vapaauinnissa (engl. freestyle) käytetyin tekniikka. Se on kehittynyt koirauinnista jo valtavan kauan sitten, mutta unohtui sivistyskansoilta ja nämä oppivat sen uudelleen Oseanian alkuasukkailta 1800-luvun lopulla.[1]

Krooliuimari
Kroolin tekniikka

Tekniikka

Kroolia uidaan vatsallaan. Kroolin käsiveto koostuu veto- ja palautusvaiheista. Vetovaiheen alussa käsi on kurkotettuna suoraan eteen, mistä se pyritään mahdollisimman suuri vetopinta-ala ylläpitäen siirtämään vastakkaiseen ääriasentoonsa reiden sivulle. Heti käden tultua veteen haetaan sculling-liikkeellä ote vedestä, jonka jälkeen kyynärpää koukistuu, jotta vältetään turhaa olkapään rasitusta ja saadaan käsivetoon lisää voimaa. Käsivarsi ja kämmen eivät ylitä vartalon pitkittäistä keskilinjaa. Veto on loppua kohden kiihtyvä. Käsivedon palautusvaiheella tarkoitetaan vedenpinnan yläpuolella tapahtuvaa osaa, jossa käsi viedään reiden sivulta yläkautta pitkälle eteen. Tässä vaiheessa tärkeintä on pyrkiä minimoimaan veden vastus nostamalla hartia korkealle kiertämällä koko vartaloa (rullaus) ja ojentamalla käsi virtaviivaisesti veteen. Nykyisin pyritään palautuksessa mahdollisimman luonnolliseen liikkeeseen olkapäärasituksen välttämiseksi, joten kyynärpäätä ei tarvitse juurikaan koukistaa. Luonnollisen liikkeen tavoittelun vuoksi jokaisella uimarilla on erilainen "helpoin" liikerata.

Krooliuinnin potkuna käytetään vuoropotkua. Potku lähtee lonkasta asti niin, että alaspäin potkaistaessa polvi menee edellä ja jalkaterä potkaistaan piiskamaisesti suoraksi. Ylöspäin potkaistaessa jalka pidetään suorana. Potkurytmi on uimarikohtainen asia. Yleisin potkurytmi on kuusi potkua käsivetoa kohden. Varsinkin pitkillä matkoilla (400 m, 800 m, 1500 m ja avovesiuinti) on yleinen myös potkurytmi, jossa käytetään vain kahta potkua käsivetoparia kohti.

Uinnin aikana kasvot pidetään vedessä. Luonnollisin uintiasento saavutetaan pitämällä katse pohjaa kohti. Entinen "katse eteenpäin" -tyyli aiheuttaa alaselkään notkon, jolloin selän päälle kertyy vettä, mikä tekee uinnista raskaampaa. Sisäänhengitys suoritetaan "kainalosta" niin, että henkeä vedetään käsivedon palautusvaiheen aikana. Tavoitteena on, että päätä ei juurikaan tarvitsisi kääntää hyvästä uintiasennosta sivulle, vaan vartalon rullauksella saadaan puolet kasvoista vedenpinnan yläpuolelle, mikä riittää hengittämiseen. Uloshengitys toteutetaan kasvojen ollessa vielä vedessä.[2]

Lähteet
  1. Otavan iso tietosanakirja, 9. osa, artikkeli Uinti
  2. Uinti.info Vapaauinnin tekniikka

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.