Krookka

Maankohoamisen muistomerkki.

Krookan kulttuuriympäristö alkaa Kauppatieltä Pohjanlahden rantatien risteyksestä ja jatkuu reilun kilometrin verran Krookanlahden rannalle. Suurin osa alueen rakennuskannasta on muodostunut 1900-luvun alussa, mutta vanhimmat ovat 1800-luvulta. Krookan kalastushistoriasta kertovat rantahuoneet, suolaamot ja kalansavustamot. Ranta-alueen ympärillä on vanhoista puutaloista muodostuva tiheästi rakennettu asuinalue, jonka väestö koostui alun perin kalastajista ja mäkitupalaisista. Alueella sijaitsevat muun muassa vuonna 1898 valmistunut kaksikerroksinen Sataman koulu sekä Brandin tilan päärakennus.[1][2]

Krookan sataman muodostavat 80-paikkainen pienvenesatamana sekä vieressä sijaitseva kalasatama, joka peruskorjattiin vuosina 2012–2013.[2] Satamasta on kesäisin venekuljetuksia Ouran saaristoon.[3] Erilaisten matkailupalvelujen ohella Krookassa on 500-paikkainen kesäteatteri, joka valmistui vuonna 2002 Arvo Salon kirjoittaman Ouraoopperan esityksiä varten.[2][4] Krookassa on myös vuonna 2020 paljastettu maankohoamisen muistomerkki.[5] Krookan eteläpuolella sijaitsevat Merikarvian satama sekä Metsä Woodin omaistama Merikarvian saha.[2] Merikarvian kalastusmuseo toimii Krookanlahden vastarannalla Brändöön saaressa.[6]

Vanha kalansavustamo, joka on nykyään ravintolana.

Krookan nimi tulee ilmeisesti ruotsin koukkua tarkoittavasta sanasta ”krok”, jonka merenkävijät antoivat Krookanlahden koukkumaisen muodon perusteella. Alueen vanhin asutus syntyi 1300-luvulla ja seuraavalta vuosisadalta lähtien se tunnettiin laivanrakentajistaan ja käsityöläisistään. 1700-luvun jälkipuoliskolla turkulaiset porvarit yrittivät muodostaa Krookasta kauppalaa, mutta porilaisten vastustaessa hanketta kuningas Kustaa III hylkäsi anomuksen 1772, eikä kylästä kehittynyt varsinaista laivanrakennus- ja kauppakeskusta. 1830-luvulla Merikarvian seudulle syntyi lukusia sahoja, jotka käyttivät Krookkaa vientisatamanaan. Sataman vilkas liikenne ja Merikarvialle vuosisadan puolivälissä syntynyt laivanrakennusteollisuus synnyttivät vielä toisen kauppalahankkeen, joka torpattiin 1870-luvulla. 1920-luvulla seudulla alkoi suurten höyrysahojen aikakausi. Lähes kaikilla Merikarvian sahoilla oli Krookassa omat lastauslaiturit ja varastot.[1][7]

1900-luvun alkupuolella Krookasta tuli myös Suomen silakanpyynnin keskus, jossa vaikutti parhaimmillaan lähes 200 kalastajaa. Samalla Krookkaan syntyi lukuisia tynnyreitä ja kalansäilytysastioita valmistaneita verstaita. Lisäksi Krookkaan perustettiin kalansuolaamoja ja -savustamoja, joita oli muun muassa Osuusliike Kansalla sekä Satakunnan Osuuskaupalla. Osuusliikkeillä oli myös omat myymälänsä ja Krookassa toimi majataloja kalastusteollisuuden käyttämän tilapiäistyövoiman tarpeisiin. Kieltolain aikana Krookka oli yksi Selkämeren rannikon salakuljetuksen keskuksista. Sotavuosien jälkeen Krookka menetti elinvoimaansa, kun kalastus hiipui suolasilakan menekin vähennyttyä, ja 1950–1960-luvuilla se alkoi muuttumaan omakotimaiseksi asuinalueeksi.[1][7]

• Krookan satama (Krookka, Merikarvia) Selkämeren kansallispuisto.