Kronstadtin kapina

Kronstadtin kapina oli Kronstadtin laivastotukikohdan sotilaiden epäonnistunut kapina bolševikkeja vastaan vuonna 1921. Sitä on pidetty viimeisenä merkittävänä kapinayrityksenä bolševikkejä vastaan neuvosto-Venäjällä.

Kronstadtin kapina
Osa Venäjän sisällissotaa
Puna-armeija hyökkää Kronstadtiin
Puna-armeija hyökkää Kronstadtiin
Päivämäärä:

maaliskuu 1921

Paikka:

Retusaari, Kronstadt, Venäjä

Lopputulos:

kapina kukistettu

Vaikutukset:

yli 6 400 kapinallista pakeni jään yli Suomeen

Osapuolet

Itämeren laivaston matruusien neuvosto

Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta

Komentajat

Stepan Petritšenko
Aleksandr Kozlowsky

Mihail Tuhatševski
Lev Trotski

Vahvuudet

11 000–17 961

10 073, 25 000–30 000

Tappiot

1 000 (kuollut taisteluissa)
1 200–2 168 (teloitettu)

527–1 412

Kapinan syyt

Vuonna 1921 joukko anarkistimatruuseja ja sotilaita nousi bolševikkivaltaa vastaan Kronstadtissa. He vaativat sananvapautta, vasemmistolaisten poliittisten vankien vapauttamista, monipuoluejärjestelmää ja oikeutta itsenäiseen ammatinharjoittamiseen, toisin sanoen sitä autonomiaa, jota bolševikit olivat luvanneet 1917 päästäkseen valtaan.

Kapina oli ikävä uutinen bolševikkijohdolle, koska kapinaan nousivat samat matruusit, jotka olivat olleet tärkeässä roolissa lokakuun vallankumouksessa vuonna 1917. Matruusit väittivät bolševikkien pettäneen vallankumouksen.[1]

Kapinaa edelsi Pietarissa Baltian telakan ja Putilovin tehtaan lakkoilu. Käytännössä vaatimuksena oli luopua sotakommunismista ja palauttaa neuvostojen valta. Kronstadtin kapina alkoi kuitenkin vasta neljä kuukautta Pietarin lakkojen jälkeen, joten kapinan ajankohta ei ollut ennalta sovittu.

Matruusien kritiikki kohdistui ennen kaikkea Pobaltiin eli Baltian laivaston poliittiseen johtoon. Kronstadtin matruuseista 5 000 erosi kommunistisen puolueen jäsenyydestä. He eivät myöskään hyväksyneet sota-asiain kansankomissaari Lev Trotskia.

Neuvottelut

Mihail Kalinin tuli neuvottelemaan matruusien kanssa. Neuvotteluaikaa käytettiin noin 100 000 sotilaan armeijan kokoamiseen.lähde? Joukon kokoamiseen käytettiin myös pakkoa.

Merimiesten vaatimukset

28. helmikuuta 1921 Petropavlovskin matruusit esittivät 15-kohtaisen vaatimuslistan:

  1. Koska nykyiset neuvostot eivät ilmaise työläisten ja talonpoikien tahtoa, on salaisella äänestyksellä toimitettava uudet vaalit. Täydellisen agitaatiovapauden vallittava ennen vaaleja työläisten ja talonpoikien keskuudessa.
  2. Työläisille ja talonpojille, anarkisteille ja vasemmistolaisille sosialistipuolueille on annettava puhe- ja painovapaus.
  3. Työläisten taloudellisille järjestöille ja talonpoikien järjestöille taattava kokoontumisvapaus.
  4. Työläisten, punaisen armeijan sotilaiden ja Pietarin sekä Kronstadtin kuvernementtien merisotilaiden puolueeton kokous on kutsuttava koolle viimeistään 10. maaliskuuta 1921.
  5. Kaikki sosialistisiin puolueisiin kuuluvat poliittiset vangit samoin kuin työläisten ja talonpoikien liikehtimisen johdosta vangitut työläiset, talonpojat, sotilaat ja merisotilaat on vapautettava.
  6. On valittava komitea tutkimaan niiden juttuja, joita pidetään vankiloissa ja pidätysleireillä.
  7. Kaikki valtiolliset erikoistoimistot politotdelit pitää lakkauttaa, koska millekään puolueelle ei saa antaa monopolia ajatusten levittämiselle eikä hallitus saa sellaista tukea. Sen sijaan pitää perustaa kasvatus- ja sivistyskomiteoita, jotka valitaan paikallisesti ja joita hallitus rahoittaa.
  8. Bolševikkien kaupan estämiseksi ja ruokatarvikkeiden takavarikoimiseksi perustamat aseelliset ryhmät on lakkautettava heti.
  9. Kaikkien työtätekevien elintarvikeannokset on tasoitettava terveydelle vaarallisissa töissä työskenteleviä lukuun ottamatta.
  10. Kommunistiset taisteluosastot armeijan kaikissa osissa, samoin kuin tehtaissa vartiopalveluksessa pidetyt kommunistiset suojeluskunnat on lakkautettava. Sellaiset suojeluskunnat tai sotilasosastot, jotka katsotaan tarpeellisiksi, on valittava armeijan miehistöstä ja tehtaissa työläisten harkinnan mukaan.
  11. Talonpojille on annettava täysi toimintavapaus maahansa nähden ja oikeus pitää karjaa sillä ehdolla, että he hoitavat tilansa omin voimin pitämättä palkkatyöläisiä.
  12. On pyydettävä armeijan kaikkia joukko-osastoja sekä myös kurssilaisia yhtymään päätöslauselmaamme.
  13. On vaadittava sanomalehdistöä antamaan mahdollisimman täydellinen julkisuus tälle päätökselle.
  14. On valittava tarkastuskomitea.
  15. On sallittava vapaus yksilölliseen, pienehköön, henkilön itsensä ponnistelun tapahtuvaan tuotantoon.

Taistelu

Ensimmäinen hyökkäys 8. maaliskuuta kuitenkin torjuttiin ja puna-armeija menetti 80 % joukoistaan. Siperialainen jalkaväkidivisioona, jonka vahvuus oli 12 000 kului matruusien vastaisessa taistelussa 200 miehen vahvuiseksi.lähde? 18. päivä lähetettiin toinen joukko Mihail Tuhatševskin johdolla, vahvistettuna muun muassa bolševikkipuolueen 10. puoluekokouksen osanottajilla, kukistamaan kapinoivat matruusit. Sotilaita oli tällä kertaa noin 50 000. Hyökkäys myös tapahtui yöllä ja joukot olivat paremmin varusteltuja. Tällä kertaa kapina kukistettiin armottomasti.

Hyökkääjien joukossa oli Pietarin kansainvälisen punaupseerikoulun kurssilaispataljoona, jota johti 25-vuotias suomalainen Uuno Malmberg. Suomalaiset kurssilaiset muodostivat komppanian, jota johti Paavo Toiviainen. Hän oli taistellut aiemmin Muurmannin legioonassa. Kurssilaispataljoona säästyi suurilta tappioilta, koska se eteni Kronstadtiin vasta valtauksen jälkeen.[1]

Kronstadtista pakeni noin 6 400 kapinallista jään yli Suomeen. Suomessa pakolaiset siirrettiin välittömästi Inon, Raivolan, Terijoen ja Koiviston keskitysleireille punavankien kanssa.[2] Suurin osa lähti takaisin armahduksen turvin tai maailmalle, mutta noin 1 600 jäi Suomeen pysyvästi.

Lähteet

  1. Salomaa, Markku: Punaupseerien nousu ja tuho, s. 158-161. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32381-5.
  2. Venäläissurmat Suomessa 1914–22. Osa 2.2. Sotatapahtumat 1918–22. VALTIONEUVOSTON KANSLIAN JULKAISUSARJA 3/2004. Lars Westerlund (toim.) / Marjo Haimila: SUOMESSA VUONNA 1921 MENEHTYNEET KRONSTADTIN KAPINALLISET

    Kirjallisuutta

    • Wessman, Erkki & Huusari, Pertti & Lintinen, Veikko: Kronstadtin kapina 1921 ja sen perilliset Suomessa. Tampere: Pilot-kustannus, 2004. ISBN 952-464-214-X.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.