Kroneckerin delta

Kroneckerin delta ( $\delta _{ij}$ ) on Leopold Kroneckerin mukaan nimetty matemaattinen kahden muuttujan, yleensä kokonaislukumuuttujan funktio, jonka arvo on 1, jos molemmat muuttujat ovat yhtä suuria, muutoin 0. Niinpä esimerkiksi $\delta _{12}=0$ , mutta $\delta _{33}=1$ . Kroneckerin delta käsitetään yleensä pikemminkin lyhennysmerkinnäksi kuin varsinaiseksi funktioksi.

Kroneckerin delta ilmaistaan tavanomaisesti yhtälöllä[1]

\delta _{ij}=\left\{{\begin{matrix}1,&{\mbox{jos }}i=j\\0,&{\mbox{jos }}i\neq j\end{matrix}}\right.

Toisinaan käytetään myös yhden muuttujan Kroneckerin deltaa, $\delta _{i}$ :

\delta _{i}=\left\{{\begin{matrix}1,&{\mbox{jos }}i=0\\0,&{\mbox{jos }}i\neq 0\end{matrix}}\right.

Kroneckerin deltaa käytetään monilla matematiikan aloilla, etenkin lineaarialgebrassa sekä myös signaalinkäsittelyssä.

Kroneckerin deltan ominaisuuksia

Matemaattisia sarjoja käsiteltäessä Kroneckerin deltalla on se huomattava ominaisuus, että jos j on mielivaltainen kokonaisluku, pätee mille tahansa lukusarjalle $a_{i}$ :

\sum _{i=-\infty }^{\infty }a_{i}\delta _{ij}=a_{j}

.

Jos kokonaislukujen joukko käsitetään mitta-avaruudeksi, jossa alkioiden lukumäärä ilmaisee osajoukon mitan, tämä yhtälö on analoginen Diracin deltafunktion kanssa, jolle määritelmän mukaan pätee:

\int _{-\infty }^{\infty }\delta (x-y)f(x)dx=f(y),

Diracin deltafunktio onkin saanut nimensä tämän analogian perusteella.

Kroneckerin delta lineaarialgebrassa

Lineaarialgebrassa yksikkömatriisi on matriisi, jonka päälävistäjällä kaikki luvut ovat ykkösiä, muualla nollia:

I_{1}={\begin{bmatrix}1\end{bmatrix}},\ I_{2}={\begin{bmatrix}1&0\\0&1\end{bmatrix}},\ I_{3}={\begin{bmatrix}1&0&0\\0&1&0\\0&0&1\end{bmatrix}},\ \cdots ,\ I_{n}={\begin{bmatrix}1&0&\cdots &0\\0&1&\cdots &0\\\vdots &\vdots &\ddots &\vdots \\0&0&\cdots &1\end{bmatrix}}

Näin ollen matriisin i:nnellä rivillä j:nnessä sarakkeessa oleva alkio $I_{ij}$ on 1, jos i = j, muutoin 0, toisin sanoen se on aina sama kuin Kroneckerin delta $\delta _{ij}$ . Tämä matriisi voidaankin kirjoittaa lyhyesti muotoon $(\delta _{ij})_{i,j=1}^{n}\,$ ,

missä n on matriisin sarakkeiden ja samalla rivien lukumäärä.

Matriiseja käytetään ilmaisemaan lineaarikuvausten. Tämä Kroneckerin delta-matriisi vastaa tällöin identtistä kuvausta.

Integraaliesityksiä

Funktioteoreettisessa residylaskennassa on muutamia tärkeitä integraaleja, joiden arvo voidaan aina ilmaista Kroneckerin deltan avulla. Tällainen on erityisesti seuraava:

\delta _{x,n}={\frac {1}{2\pi i}}\oint z^{x-n-1}dz,

missä integrointi on suoritettu vastapäivään kompleksitason origon ympäri. Tämä voidaan yhtäpitävästi esittää myös seuraavasti:

\delta _{x,n}={\frac {1}{2\pi }}\int _{0}^{2\pi }e^{i(x-n)\varphi }d\varphi ,

mikä vastaa kompleksitason kiertoa origon ympäri.

Määritelmän laajennus

Samaan tapaan voidaan määritellä myös useamman lukuparin ( $i_{n},j_{n}$ ) Kroneckerin delta seuraavasti:

\delta _{i_{1}i_{2}\dots i_{n}}^{j_{1}j_{2}\dots j_{n}}=\prod _{k=1}^{n}\delta _{i_{k}j_{k}}.

Tämä on 1, jos vain jos jokaisessa lukuparissa ( $i_{n},j_{n}$ on i_n = j_n, muutoin 0.

Digitaalinen signaalinkäsittely

Kroneckerin deltaa käytetään myös digitaalisessa signaalinkäsittelyssä, jossa se käsitetään kokonaislukujen joukossa $\mathbb {Z}$ määritellyksi funktioksi $\delta [n]={\begin{cases}1,&n=0\\0,&n\neq 0.\end{cases}}$

Kroneckerin deltasta käytetään signaalinkäsittelyssä myös nimitystä impulssi tai yksikköimpulssi.

Signaalinkäsittelyssä käytetään joko Kroneckerin deltaa tai Diracin deltafunktiota riippuen siitä, onko signaali jatkuva vai diskreetti. Niinpä merkintää $\delta (t)\,$ käytetään jatkuvien signaalien yhteydessä, kun taas argumentteja i, j, k, l, m ja n käytetään diskreeteille impulsseille. Toinen yleinen käytäntö on merkitä diskreettiä jonoja hakasuluilla: $\delta [n]\,$ .

Lähteet

Griffths, David J.: ”2.2”, Introduction to Quantum Mechanics, 2. painos. Pearson, 2005. ISBN 0-13-191175-9. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Wolfram MathWorld: Kronecker Delta (englanniksi)
Drew Rollins: Kronecker Delta, The University of California, Berkeley, August 27, 2006 (pdf) (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Griffths, David J.: ”2.2”, Introduction to Quantum Mechanics, 2. painos. Pearson, 2005. ISBN 0-13-191175-9. (englanniksi)