Kristuksen yhteisö

Kristuksen yhteisö syntyi vuonna 1860. Profeetta Joseph Smithin kuoltua 1844 osa hänen seuraajistaan ei halunnut tunnustaa Brigham Youngia hänen seuraajakseen kirkon johdossa, koska heidän mielestään kirkon johtajuuden tuli kulkea Joseph Smithin suvussa. Osa niistä, jotka eivät seuranneet Youngia länteen, pyysivät Joseph Smithin poikaa Joseph Smith III:ta ryhtymään uudelleen järjestettävän kirkon presidentiksi. Tämä lopulta suostui saatuaan mielestään hengellisen vahvistuksen asialle ja Reorganisoitu (uudelleen-organisoitu) Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko perustettiin vuonna 1860 Amboyssa, Illinoisissa (reorganisoitu lisättiin nimeen vuonna 1872). Smithin leski Emma Hale Smith oli mukana Joseph Smith III:n ympärille syntyneessä ryhmässä. Nykyään Kristuksen yhteisön virallinen historiankirjoitus kutsuu vuosia 1830–1844 (MAP-kirkon perustamisesta Smithin kuolemaan) "kirkon varhaisiksi vuosiksi" ja vuosia 1844–1860 (Smithin kuolemasta yhteisön perustamiseen) "hajaannuksen vuosiksi".

Aina vuoteen 1996 kirkon johtajuus säilyikin Smithin miespuolisilla jälkeläisillä suoraan alenevassa polvessa. Tuolloin kirkon presidentiksi valittiin Grant McMurray, joka ei ole sukua Joseph Smithille. Hän erosi yllättäen virastaan vuoden 2004 lopulla, ja kirkon erityisesti koolle kutsuttu maailmankonferenssi valitsi hänen seuraajakseen Steven M. Veazeyn.

Toisin kuin Brigham Youngin seuraajat, Reorganisoidun kirkon jäsenet eivät osallistuneet vaellukseen autiomaan halki länteen Salt Laken laaksoon. He jäivät sen sijaan asumaan paikoilleen Yhdysvaltain itäisiin osavaltioihin ja pyrkivät saavuttamaan rauhanomaiset ja luottamukselliset suhteet alueen valtaväestöön. Smithin rakennuttama temppeli Kirtlandissä, Ohiossa, tunnustettiin tämän yhteisön omaisuudeksi. Kirkon jäsenet asuivat ennen muuta Missourissa ja Kansasissa.

Kristuksen yhteisön hallintorakenne muistuttaa MAP-kirkon rakennetta. Kirkon johdossa on profeetta-presidentti yhdessä kahden neuvonantajansa kanssa, yhdessä he muodostavat ensimmäisen presidenttikunnan. Heidän alapuolellaan on kahdentoista apostolin neuvosto ja seitsenkymmenten neuvosto. Kirkon ylin päättävä elin on kahden vuoden välein kokoontuva maailmankonferenssi.

Yhteisön johtajan kutsuminen profeetta-presidentiksi merkitsee, että hänellä katsotaan kirkon johtamisen lisäksi olevan oikeus myös saada kirkkoa koskevia ilmoituksia. Nämä ovat kehotuksen tai neuvon sanoja, joilla Jumala ohjaa kirkkoaan. Profeetan saamat ilmoitukset tutkitaan ensin kirkon johdossa, minkä jälkeen ne tuodaan maailmankonferenssin hyväksyttäviksi. Maailmankonferenssin hyväksynnän jälkeen ne liitetään Oppi ja liitot -kirjaan. Nykyään Kristuksen yhteisö näkee tämän kirkon saaman jatkuvan ilmoituksen osana Jumalan ilmoitusta, joka toteutuu myös luonnossa, omantunnon äänessä ja pyhissä kirjoituksissa.

Kristuksen yhteisö muistuttaa sekä opillisesti että käytännöiltään enemmän valtauoman kristillisiä kirkkoja kuin Utahin MAP-kirkko. Se ottaa osaa ekumeeniseen liikkeeseen ja tekee yhteistyötä muiden kirkkojen kanssa. Yhteisön papit koulutetaan yliopistojen ja kirkollisten akatemioiden teologisissa tiedekunnissa, joten heillä on yleisesti tunnustettu tieteellinen tutkinto. Kristuksen yhteisö vihkii nykyään myös naisia papeiksi, mikä tosin on yhteisön parissa edelleenkin kiisteltyä. Kristuksen yhteisö tunnustaa suurten kristillisten kirkkojen tavoin kolminaisuusopin, minkä johdosta Kristuksen yhteisössä toimitettu kaste tunnustetaan yleensä kristilliseksi kasteeksi, toisin kuin MAP-kirkon kaste.

Kristuksen yhteisö tunnustaa kahdeksan sakramenttia: lasten siunaamisen, kasteen, konfirmaation, ehtoollisen, avioliiton, pappisvihkimyksen, evankelisen siunauksen sekä sairaiden voitelun. Yhteisön ehtoollinen on kaikille avoin. Kirkko ei liioin tunnusta eräitä MAP-kirkon erikoisoppeja, kuten ihmisen mahdollisuutta kehittyä jumalaksi.

Reorganisoidun kirkon alkuaikoina kirkossa toimitettiin salaisina pidettyjä temppeliseremonioita Kirtlandin ja Nauvoon temppelien peruina; samoin käytössä oli kaste ja konfirmaatio kuolleiden puolesta MAP-kirkon tapaan. Kirkko kuitenkin luopui näistä toimituksista jo 1800-luvulla. Nykyään Kristuksen yhteisön omistamat kaksi temppeliä, mormonismin vanhin, vuonna 1836 vihitty temppeli Kirtlandissä, Ohiossa, sekä Kristuksen yhteisön rakennuttama ja vuonna 1994 vihitty uusi temppeli Independencessä, Missourissa, ovat auki kaikille kirkon jäsenille ja myös vierailijoille. Niissä pidetään julkisia kokouksia.

Kristuksen yhteisö korostaa mormonistisessa traditiossa erityisesti piirteitä, jotka ovat yleisesti tunnustettuja ja kunnioitusta nauttivia. Niinpä keskinäisen jakamisen ja heikkojen auttamisen periaate on yhteisössä keskeinen. Myös Jumalan yleismaailmallista kutsua ja hänen suunnitelmaansa kaikille korostetaan. Kirkon mukaan jokainen ihminen on Jumalan rakas lapsi ja hänen kutsumansa, ja Jumalalla on jokaiselle tehtävä. Erityisen tärkeää kirkolle on pasifismi, sen mukaan Kristus kutsuu seuraajansa rauhantekijöiksi. Kirkko järjestää esimerkiksi päivittäisen rukoushetken maailmanrauhan puolesta.

Kristuksen yhteisö on perinyt kirkon alkuajoilta myös Siionin konseptin. 1920-luvulle saakka suurin osa kirkon jäsenistä ajatteli pyhien kirjoitusten viittausten Siioniin lopunajallisten siunausten paikkana viittaavan kirkon keskuspaikkaan Independenceen, Missouriin. Siitä lähtien alaa on kuitenkin vallannut tulkinta, jonka mukaan lopunajallinen Siion ei ole viittaus mihinkään erityiseen paikkaan eikä edes Myöhempien aikojen pyhien liikkeeseen. Nykyään Siion ymmärretään ennen muuta Kristuksen saarnaaman Jumalan valtakunnan toteutumiseksi tämän maan päällä. Siionin ymmärretään olevan siellä, missä vanhurskaus, rauha, ilo ja rakkaus saavat vallita. Täten Siion voi toteutua perheessä, kirkossa tai maallisessa yhteisössä.

Kristuksen yhteisö tunnustaa Mormonin kirjan pyhäksi kirjoitukseksi. Se on kirkon käsityksen mukaan toinen todistus Kristuksesta, ja se sisältää arvokasta hengellistä materiaalia, joka ohjaa lukijaansa ja synnyttää uskoa. Sen sijaan Kristuksen yhteisö panee MAP-kirkkoa vähemmän painoa Mormonin kirjan tosiasiallisen historiallisuuden tunnustamiselle, eikä yhteisö pyri MAP-kirkon tavoin todistelemaan kirjaa historiallisesti ja arkeologisesti tarkaksi. Kirjaan viitataan nykyään Kristuksen yhteisössä verrattain vähän. Yhteisö käyttää Mormonin kirjasta vuoden 1844 versiota, jossa luvut ja jakeet eroavat MAP-kirkon versiosta.

Kristuksen yhteisöllä on oma versionsa Oppi ja liitot -kirjasta, johon on Joseph Smithin saamien ilmoitusten lisäksi otettu hänen seuraajiensa ilmoituksia. Moniavioisuuteen kehottavan ilmoituksen sijasta Kristuksen yhteisön käyttämässä versiossa on tätä vanhempi ilmoitus, joka kieltää moniavioisuuden. Kirkon versiossa on lisäksi esimerkiksi ilmoitus pappeuden antamisesta myös naisille. Kristuksen yhteisö ei ole koskaan tunnustanut Kallisarvoista helmeä pyhäksi kirjoitukseksi, ja nykyään se myöntää Aabrahamin kirjan väärennökseksi.

Ainoana mormonistisista yhteisöistä Kristuksen yhteisö kustantaa ja painaa Joseph Smithin Innoitettua raamatunkäännöstä. Yhteisön yleinen suhtautuminen Raamattuun on – kuten sen suhtautuminen Mormonin kirjaankin – selvästi MAP-kirkkoa liberaalimpaa. Kirkko ei torju kriittistä raamatuntutkimusta.

Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että Kristuksen yhteisön asenne Joseph Smithin Nauvoon kauden (1840-1844) ilmoituksiin ja opetuksiin on ristiriitainen. Oikeastaan yhteisö ei halua tunnustaa niitä, mutta toisaalta Smithiä ei kuitenkaan haluta leimata myöskään "vääräksi profeetaksi" tai hänen ilmoituksiaan vääriksi. Reorganisoitu kirkko väitti esimerkiksi pitkään virallisesti, että moniavioisuuden salliva ilmoitus olisi Brigham Youngin väärennös, ja että Smith itse ei koskaan olisi opettanut ja harjoittanut moniavioisuutta. Tämä väite on kuitenkin historiallisesti kestämätön, ja nykyään Kristuksen yhteisö myöntää virallisestikin Smithin harjoittaneen moniavioisuutta.

MAP-kirkkoon verrattuna Kristuksen yhteisö on myös selvästi vapaamielisempi. Kirkko kehottaa jäseniään "luomaan oman teologiansa". Dogmaattisuuden ja liturgian sijaan Kristuksen yhteisö korostaa hengellisyyttä ja Jumalan läsnäolon kokemusta, toivoa, rauhaa ja rakkautta. Kirkon opillisen perustan muodostavat ennen muuta yhteisesti tunnustetut pyhät kirjoitukset. Kristuksen yhteisön teologinen profiili on kristillisten kirkkojen parissa ainutlaatuinen.

Suomessa on vain muutama yksittäinen Kristuksen yhteisön jäsen, eikä kirkkokunta ole rekisteröitynyt maassa. Suomesta katsoen lähin Kristuksen yhteisön seurakunta on Oslossa.

• Kirkon virallinen kotisivu, englanniksi